Oma henkireikäni on Turun saariston metsäluonto. Parhaimmat lapsuusmuistoni vievät Iniöön, jossa minulla oli lempikiipeilypuuni.

Kun ajattelen metsää, tulee mieleeni ensimmäiseksi rauha, rentoutuminen ja sammaleen tuoksu. Näen silmissäni kuivan kangasmetsän. Metsä ylipäänsä on minulle rentoutumisen ja nollaamisen paikka. Mitä hektisempää arki on, sitä enemmän kaipaan metsään.

Metsä on minulle myös partiolaisena tuttu. Luonnon kunnioittamisen lisäksi olen oppinut partiossa hyvää johtajuutta. Nuoria osallistetaan jo pienestä pitäen ja johtamisasenne tulee tutuksi. Partiossa on ihan luonnollista, että 20-vuotias johtaa 50-vuotiasta ammattijohtajaa. Johtajuus pohjautuu yhdenvertaisuuteen ja samaan arvopohjaan.

Partiota ja sieltä saatuja hyviä johtajuuskokemuksia voin myös kiittää, kun olen lääkärinä hakeutunut lukemaan johtamista kauppakorkeakouluun.

Terveydenhuollossa siedetään mielestäni turhan paljon huonoa johtamista. Kun näen ongelman, minussa herää partiolainen ja haluan löytää siihen myös ratkaisun. Nyt valmistelen väitöskirjaani, joka liittyy lääkäreiden johtamiskoulutukseen.

Johtamisoppia voi hakea myös metsästä, joka tarjoaa puitteet partiolaisten Johtajatulet-metsäseminaarille. Tilaisuus kokoaa Evolle sankoin joukoin myös muita kuin partiolaisia. Kun seminaari pidetään metsässä, kenelläkään ei ole mahdollisuutta pitää kalvosulkeisia ja avata läppäreitään. Kaikille tekee välillä hyvää, että ainoat muistiinpanovälineet ovat kynä ja paperi.

Kohtaamisten määrä on mieletön, kun kaikki ovat läsnä. Seminaarin päätteeksi ei hautauduta omiin hotellihuoneisiin vaan ollaan luonnossa yhdessä, mennään ehkä yösuunnistukseen, telttasaunaan ja yöksi makuupussiin. Metsä on ympäristönä ainutlaatuinen, ja olen tästä tapahtumasta partiolaisena erittäin ylpeä. Seuraavat Johtajatulet sytytetään syksyllä 2021.

Tuntuu hyvin luonnolliselta, että nyt poikkeusaikojen myötä ihmiset ovat löytäneet metsiin taas uudelleen. Metsällä on monia myönteisiä terveysvaikutuksia ja siellä oleskelu laskee tutkitusti verenpainetta.

Oma vinkkini kaikille metsästä vieraantuneille on ottaa joku mukaan ja pakata reppuun eväät. Ei tarvitse mennä kauemmas kuin lähimetsään, istua ison männyn alle, syödä voileipiä ja termarista kahvia. Kuunnella linnunlaulua. On elämys ja etuoikeus, että meillä Suomessa on kaikkien saavutettavissa näin uniikki asia kuin metsä.”

Juttu on julkaistu Ekonomi-lehdessä 3/2020.

Teksti: Heidi Haapalainen
Kuva: Vesa Laitinen

Lue myös

Yrittäjä Maiju Vohlonen tarjoaa stressaantuneille metsäterapiaa: ”Moni on eksyksissä itsestään”