Hallitusammattilainen Tuija Soanjärvi on viettänyt aina paljon aikaa metsässä. Kun hän nuorena aikuisena alkoi harrastaa suunnistusta, laji vei heti mukanaan. Nyt hän on ollut kilpasuunnistaja jo neljäkymmentä vuotta.

”Suunnistuksessa on hienoa se, että aina pääsee uuteen maastoon ja voi kokea vaikka minkälaisia seikkailuja.”

Aikoinaan Soanjärven työhön kuului reissaamista Keski-Eurooppaan. Sielläkin hänen piti aina päästä ainakin puistoon.

”Kun metsän terveysvaikutuksista alettiin kirjoittaa, hämmästyin, että nytkö ne vasta muut huomaavat.”

Toisin kuin suunnistuksessa, urallaan Soanjärvi ei ole tietoisesti tähdännyt mihinkään – yksi tehtävä on johtanut toiseen. Yhdeksän vuotta sitten hän vaihtoi talous- ja rahoitusjohtajan työstä hallitusammattilaiseksi ja luotsaa lisäksi Suomen Suunnistusliiton liittohallitusta.

”Nautin siitä, että työskentelen erilaisten organisaatioiden kanssa. Joka päivä on eri työkaverit, ja koko ajan oppii uutta.”

Metsään uuden näkökulman on antanut hallituspaikka Metsähallituksen johdossa. Tehtävässä myös metsätalous on auennut uudella tavalla. Opeista innostuneena Soanjärvi osti Rautalammilta metsätilan.

”Siellä on hurjan kiva patsastella ja ihmetellä. Harjoittelen metsänhoitoa, ja olen jo käyttänyt raivaussahaakin.”

Soanjärven polulla nämä kolme henkilöä ovat olleet tärkeitä suunnannäyttäjiä:

1) Irma-Liisa Särkkä. ”Minulla ei ollut hajuakaan, mitä tekisin lukion jälkeen. Irma-Liisa Särkkä oli koulussamme ammatinvalinnanohjaajana. Hän ehdotti minulle kauppakorkeakoulua, koska se tarjoaisi mahdollisuuksia moneen ja sieltä voisi suuntautua hyvin erilaisille aloille. Huomasin, että kauppakorkeaan pääsee hyvillä papereilla. Pistin paperit ja pääsin sisään. Särkän vinkki vei minut tälle urapolulle, ja muistelen häntä lämmöllä. Hän oli myös historian ja yhteiskuntaopin opettajana erinomainen.”

2) Matti Lehti. ”Olin Tietotehtaan eli nykyisen Tiedon talouspäällikkönä, kun toimitusjohtaja Matti Lehti kysyi, voisinko toimia konsernin talousjohtajana ja johtoryhmän jäsenenä. Olin siihen rooliin tosi vihreä, mutta Lehti oli varmaan minuun tyytyväinen, koska piti minut siinä eikä vaihtanut johonkin toiseen. Olin yli kolmetoista vuotta johtoryhmätiimissä. Sain aina vain haasteellisempia tehtäviä. Se oli antoisa vaihe, joka on kantanut monella tavoin eteenpäin.”

3) Kati Järvinen. ”Vuonna 2010 olin töissä Itellassa ja tunsin, että nyt nämä jutut on nähty. Olin 55-vuotias. Tuttavani totesi, että tarvitsen uravalmentajan, ja suositteli minulle Kati Järvistä. Järvinen teetti minulla harjoituksia, joissa jouduin pohtimaan arvojani ja ominaisuuksiani. Sen kautta selkiintyi, millaisissa organisaatioissa haluan toimia ja että hallitusammattilaisen rooli on luonteva jatkumo työurallani. Hän opetti minua sanomaan myös ei. Ei riitä, että kalenterissa on personal trainerin laatimia treenejä. Välillä pitää vain olla.”

Teksti: Arja Kuittinen
Kuva: Aleksei Dernjatin

Juttu on julkaistu Ekonomi-lehdessä 3/2020.

Lue myös

Mirva Matikka: ”Luonnon kunnioittamisen lisäksi partio on opettanut hyvää johtajuutta”

Yrittäjä Maiju Vohlonen tarjoaa stressaantuneille metsäterapiaa: ”Moni on eksyksissä itsestään”