Työn tekemiseen on kannustettava kaikin keinoin. Vain korkean työllisyysasteen avulla pystymme turvaamaan hyvinvointipalvelut. Ankara palkkaverotus ei tue tätä tavoitetta.

Jos Suomi aikoo pärjätä kilpailussa koulutetusta, osaavasta työvoimasta, verotus ei voi olla selkeästi kilpailijamaita korkeammalla tasolla.

Tarvetta keventää ansiotulojen verotusta on perusteltu lähinnä kannustimien parantamisella ja rakenteellisilla syillä. Kevyempi ansiotulojen verotus tukee talouskasvua myös suoraan, sillä se lisää kotitalouksien ostovoimaa ja mahdollisuuksia kasvattaa kulutusta ja investointeja.

Välillä kuulee väitettä, että ansiotuloverojen kevennykset voivat mennä ”hukkaan”, jos kotitaloudet säästävät merkittävän osan kasvavista nettotuloistaan. Monilla kotitalouksilla tulotasosta riippumatta on luultavasti säästämistavoite, josta ne eivät voi tinkiä. Asuntolainan lyhennys on pakko hoitaa ja kenties rahaa pitää jäädä säännöllisesti myös muuten säästöön. Vasta sen jälkeen voidaan miettiä, paljonko on varaa kuluttaa. Silloin ansiotuloveron kevennys parantaa oman talouden hallintaa ja antaa mahdollisuuksia kuluttaa enemmän joko heti tai myöhemmin.

Työn verotuksen keskeisin ongelma on kireä progressio, joka kohdistuu voimakkaasti erityisesti keskituloisiin. Verojen osuus tulonlisäyksestä on korkea jo varsin matalilla palkkatasoilla ja se nousee nopeasti tulojen noustessa. Asiantuntijoiden ja johtotehtävissä toimivien verotus on kansainvälisesti verrattuna varsin raskasta.

Progression loiventaminen kannustaa työntekoon, yrittämiseen ja opiskeluun, lisäpätevyyden hankkimiseen ja uralla eteenpäin pyrkimiseen. Se parantaa yritysten mahdollisuuksia rakentaa kannustavia palkkausjärjestelmiä ja hankkia osaavaa työvoimaa myös ulkomailta. Kevyempi progressio tekee työn tekemisestä kannattavaa myös työmarkkinoiden ulkopuolisille, esimerkiksi eläkkeellä oleville.

Siksi lisäansioita leikkaavaa marginaaliverotusta pitää keventää.

Koska ansiotuloverotusta pitää keventää, täytyy korvaavat veroeurot löytää muualta. Ympäristö- ja haittaveroilla voidaan vaikuttaa kuluttajien ja yritysten käyttäytymiseen, vähentää ympäristön kuormittamiseen ja terveyteen liittyviä haittoja sekä edistää ilmastonmuutoksen torjuntaa.

Kulutuksen verottaminen on myös vähemmän haitallista, sillä sen arvioidaan vääristävän talouden toimintaa vähemmän kuin progressiivisen työn verotuksen. Kulutuksen verottaminen rasittaa kotimaisen tuotannon ohella myös ulkomaista tuotantoa tuonnin kautta. Työn verotus sen sijaan kohdistuu kotimaiseen tuotantoon ja vientiin, mikä saattaa ajoittain heikentää kotimaisen tuotannon kansainvälistä kilpailukykyä.

Ansiotuloverotuksen keventämisen rahoittavaa verotulojen lisäystä ei saada kerättyä pelkästään ympäristö- ja haittaverojen korotuksilla. Myös arvonlisäverotusta joudutaan kiristämään.

Talouspolitiikka edellyttää uskottavaa suunnitelmaa julkisen talouden tervehdyttämisestä ja velkaantumiskehityksen kääntämisestä.

Verojärjestelmän pitää edistää keskeisten tavoitteiden saavuttamista: talouden vahvempaa kasvukykyä, korkeampaa työllisyyttä ja tuottavuuden nousua. Se on tärkeä osa investointeja houkuttelevaa kilpailukykyistä toimintaympäristöä. Sekä työllisyyden että tuottavuuden nousu perustuvat koulutukseen ja vankkaan osaamiseen. Lisäksi tarvitaan työperäistä maahanmuuttoa.

Suomen verojärjestelmä on ristiriidassa näiden tavoitteiden kanssa. Työn verotus on meillä kansainvälisesti verrattuna kireää. Rajaveroasteet ovat korkeita jo varsin matalilla tulotasoilla, mikä heikentää yrittämisen, työn tekemisen ja työuralla eteenpäin pyrkimisen kannustimia.

Työn verotusta pitää keventää kaikissa tuloluokissa, ylin marginaaliveroaste laskea 50 prosenttiin ja luopua solidaarisuusverosta. Verotuksen rakenteen painopistettä tulee asteittain muuttaa muihin veromuotoihin, kuten ympäristö-, haitta- ja kulutusveroihin.

Investoinnit kasvattavat tuotannon määrää tulevaisuudessa, uudistavat taloutta ja luovat pohjaa kasvulle. Pitkäaikaisempi verotuksen ennustettavuus, osaavan työvoiman riittävä saatavuus ja vakaa lainsäädännön kehittäminen luovat yrityksille kannustimia investoida Suomeen.

Myös Suomen aktiiviväestön / työikäisen väestön koko tulevaisuudessa vaikuttaa globaalien suuryritysten haluun investoida maahamme. Siksi syntyvyyden lisäksi esimerkiksi koulutus- ja työperäisellä maahanmuutolla on merkitystä Suomen pitkän aikavälin houkuttelevuudelle investointikohteena.

TKI-panostukset luovat pidemmän aikavälin kasvun edellytyksiä. Kasvulla katetaan julkisen talouden alijäämää, mahdollistetaan palkkojen kasvu ja pelastetaan hyvinvointivaltio.

Suomen panostus TKI-toimintaan on jo pidempään ollut noin 2,7–2,9 prosenttia bruttokansantuotteesta. Julkilausuttu tavoite on ollut kasvattaa panostus vähintään neljään prosenttiin.

Tavoitteena on, että kaksi kolmasosaa TKI-panostamisen kasvusta tulisi yksityiseltä sektorilta. Siksi on erittäin tärkeää saada uusi yritysten TKI-verokannustin toimimaan.

Kasvuyrityksillä on merkittävä rooli hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden turvaamisessa. Globaalin finanssikriisin jälkeen vuosina 2008–2011 jopa 28 prosenttia uusista yksityisen sektorin työpaikoista syntyi pariin sataan kasvuyritykseen.

Moni kasvuyritys tekee fiksua liiketoimintaa ja parantaa maailmaa. Globaali maailma kaipaa globaaleja ratkaisuja globaaleille ongelmille.

Kotimaisten rahoitusväylien monipuolistaminen turvaa startupien ja kasvuyritysten rahoitusten saatavuutta – etenkin kriisitilanteissa. Pääoma- ja riskirahoittajasijoituskentän kehittyminen ja monipuolistuminen on tärkeää koko yrittäjyysekosysteemin kannalta.

Suomen talouskasvu on jo 1870-luvulta lähtien nojannut erittäin paljon tuottavuuskehitykseen. Uusiutumista ja innovaatioita edistävien yritystukien painottaminen tukee pitkän aikavälin tuottavuuskasvua. Oikein kohdennetut yritystuet vahvistavat Suomessa toimivien yritysten kilpailukykyä. Tällä hetkellä kohdennuksia tehdään liian usein muista, kuin talousteoreettisista syistä, ja ne ovat pikemminkin säilyttäviä kuin uudistavia.

Uusiutumista ja innovaatioita edistävät tuet lisäävät kestävää kasvua ja teknologisen tiedon leviämistä, kiihdyttävät tuottavuuskasvua ja vahvistavat innovaatioekosysteemejä. Niillä on positiivisia vaikutuksia myös kansainväliseen verokilpailuun ja kauppapolitiikkaan.

Yritystukijärjestelmä tarvitsee ison kokonaisuudistuksen, joka on toteutettava kompromissiratkaisuna riittävillä siirtymäajoilla.

Vaikka työllisyysaste on tällä hetkellä korkealla, meidän pitää edelleen pyrkiä nostamaan työllisyyttä kaikissa ikä- ja koulutusluokissa. Kansainvälisesti verrattuna suurin haaste on ilman toisen asteen koulutusta olevien työllistyminen. Ekonomien osalta yli 55-vuotiaiden työllistyminen on iso haaste.

Jos työn hinta muodostuu liian suureksi, saattaa se muodostua työllistymisen esteeksi. Työhön kohdistuvat sivukulut eivät saa nousta nykyisestä.

EU-vertailussa korkeasti koulutettujen asiantuntijoiden, kuten ekonomien, ostovoima ei ole kilpailukykyinen. Myös ansiotuloverotusta ja etenkin sen jyrkkää progressiota tulee kaikissa tuloluokissa laskea.

Kasvuyrittäjyyteen on kannustettava esimerkiksi luomalla kannustimia ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen. Lisäksi osa-aikatyön teettämisen ja tekeminen pitää olla kannustavaa.

Suomen on päästävä edelläkävijäksi vihreän vedyn tuotannossa. Emme voi missään tilanteessa olla riippuvainen Venäjän energiatuotannosta.

Päästöttömän energian rakentamisen tieltä on poistettava investointeja viivästyttävät esteet ja muut hidasteet. Valtion on tuettava investointeja lähivuosina.

Suomessa on karmea pula osaajista. Jos osaajia ei ole, talouskasvun ja uusien innovaatioiden edellytykset tyrehtyvät. Jo ennen korona-aikaa useiden eri toimialojen yritysten kasvun suurimpana pullonkaulana oli riittämätön työvoiman saatavuus. Työ- ja elinkeinoministeriön arvion mukaan vuonna 2019 jäi syntymättä 65 000 yksityisen sektorin työpaikkaa työvoiman saatavuusongelmien vuoksi.

Sittemmin ongelmana on laajentunut yleiseksi työvoimapulaksi. Se koskee laajalti yhteiskuntaa ja estää myös osittain investointien houkuttelua Suomeen. Globaalilla tasolla arvioidaan, että vuonna 2030 maailmalla on 85 miljoonaan työntekijän vaje tarvittavasta työvoimasta. Globaali kisa osaajista ja yleisesti työntekijöistä kiihtyy. Siksi tulevalla hallituskaudella Suomen on tehtävä laajalti toimia koulutus- ja työperäisen maahanmuuton lisäämiseksi sekä tänne muuttaneiden jäämishalujen lisäämiseksi.

Näin luodaan paremmat kasvuedellytykset lyhyellä ja pitkälle tähtäimelle. Pelkästään toteuttamalla jo asetut koulutusperäisen maahanmuuton tavoitteet, voitaisiin vähentää tarpeita sopeuttaa julkista taloutta lähes miljardilla eurolla.

Työ on oikeus, ei velvollisuus. Kaikkien työkykyisten tulee tehdä työtä. Työn vastaanottamisen – myös osa-aikaisen – pitää olla aina kannattavampaa kuin työttömyysturvan. Ansiosidonnaisen järjestelmän pitää kannustaa nopeaan työllistymiseen. Se voi sisältää myös portaittaisia tukimuotoja, jolloin varsinkin alkuvaiheessa tuen suuruus voi olla lähempänä oikeaa ansiotasoa.

Työkyvyttömyyden osalta panostuksia pitää lisätä kuntouttavaan toimintaan, jolloin työkyvyttömyyseläkkeellä olevat voisivat palata työelämään osa-aikaisen työn kautta, ideaalitilanteessa jopa kokoaikaisiksi työntekijöiksi.

Työttömyysturvan kehittäminen on järkevää tehdä silloin, kun työttömyys on alhaisella tasolla. Työttömyysturvajärjestelmää kehitettäessä on huomioitava, että työn tekemisen muodot muuttuvat jatkuvasti. Tämän takia on toteutettava yhdistelmävakuutus, jotta siirtyminen palkansaajasta yrittäjäksi ja päinvastoin on joustavaa.

Työttömyyskassajärjestelmä on tärkeä osa suomalaista työmarkkinajärjestelmää. Se on säilytettävä, mutta sitä täytyy kehittää.

Kotihoidon tuki ohjaa äitejä kotiin ja alentaa työllisyyttä. Pitkistä kotihoidon tukijaksoista on haittaa äitien työurille. Kun äidit ovat kotona, he eivät ole työpaikalla kehittymässä, oppimassa ja verkostoitumassa. Ura polkee paikallaan tai ottaa jopa takapakkia. Lisäksi pitkä poissaolo työelämästä vaikuttaa palkkaan ja eläkekertymään. Se on yksi keskeinen syy miesten ja naisten väliselle palkkaerolle.

Äitien pitkät perhevapaat haittaavat lapsettomienkin naisten työuria. Sitä kutsutaan lapsisakoksi. Lapsisakko on tiedostettu tai tiedostamaton ennakkoluulo, jossa työnantaja ajattelee, että nainen saa lapsen ja jää pitkille perhevapaille, joten häntä ei kannata palkata.

Kotihoidon tuen kestoa pitää lyhentää esimerkiksi siten, että tuki päättyy, kun lapsi täyttää kaksi vuotta. Toinen vaihtoehto on kotihoidon tuen jakaminen puoliksi vanhempien kesken. Sen myötä myös perhevastuu jakautuisi tasaisemmin vanhempien kesken.

Työttömyysturvajärjestelmän tulee olla sellainen, että työn vastaanottaminen on aina kannattavaa. Sen on tarjottava selkeästi nykyistä tehokkaammat työllisyyspalvelut. Ne eivät tällä hetkellä palvele etenkään korkeasti koulutettuja työttömiä työnhakijoita.

Yhteiskunnan kannattaa hyödyntää jo olemassa olevia hyvin toimivia työllisyyspalveluja niin julkiselta-, yksityiseltä- kuin kolmanneltakin sektorilta. Esimerkiksi Suomen Ekonomien tuottamat ura- ja työllisyyspalvelut ovat todistetusti tehokas tapa löytää uusi työ tai ura. Ammattiliitot tuntevat työvoimaviranomaisia paremmin jäsenensä ja heidän erityistarpeensa.

Suomella ei ole vara jättää yhtään osaajaa työmarkkinoiden ulkopuolelle. Suomen Ekonomien tutkimuksen mukaan yli 55-vuotiailla kauppatieteilijöillä on kuitenkin haasteita työllistyä. Kaikista Suomen Ekonomien työttömistä jäsenistä yli 60 prosenttia on yli 55-vuotiaita. 80 prosenttia yli 55-vuotiaista jäsenistämme on kokenut ikäsyrjintää hakiessaan uutta työtä työttömänä työnhakijana.

Tutkimuksemme mukaan sekä ekonomit (84 %) että yritysjohtajat (54 %) pitivät yli 55-vuotiaiden ikäsyrjintää työelämässä ongelmana. Molemmat kannattivat yli 55-vuotiaiden työmarkkina-aseman parantamista yhteiskunnallisin keinoin käyttämällä ensisijaisesti porkkanaa kepin sijaan.

Tehokkaita keinoja olisivat yli 55-vuotiaiden työntekijöiden työnantajan maksaman palkan sivukulujen alentaminen sekä palkkatuki työnantajille yli 55-vuotiaiden palkkaamiseen. Myös osa-aikatyön teettämisen pitäisi olla kannustavampaa.

Nykysääntely mahdollistaa suhteellisen hyvin paikallisen sopimisen. Mikroyritysten mahdollisuuksia paikalliseen sopimiseen on kuitenkin kehitettävä. Myös yleissitovassa työehtosopimuskentässä on löydettävä tasapainoinen ratkaisu paikallisen sopimisen mahdollistamiseksi.

Tasapainoinen paikallinen sopiminen lisää tuottavuutta ja mahdollistaa sen kasvun myötä työntekijöiden oikeudenmukaisemman palkitsemisen yritystasolla verrattuna liittotasoon. Yleissitovissa valtakunnallisissa työehtosopimuksissa tulee edelleen olla perälauta, ja paikallisen sopimisen laajentaminen on paras tae sille.

Perhevapaiden ja perhevastuun tasaisempi jakautuminen on tärkein työelämän tasa-arvoteko. Molemmilla vanhemmilla pitää olla mahdollisuus sekä uraan että perheeseen. Lisäksi Suomen Ekonomien palkkaerotutkimuksen mukaan poissaolovuodet työmarkkinoilta ovat yksi keskeinen syy naisten ja miesten väliseen palkkaeroon.

Elokuussa 2022 voimaan tullut uudistettu perhevapaajärjestelmä lisäsi ei-synnyttävälle vanhemmalle osoitettuja vapaita. Muutos oli hyvä, mutta siitä hyötyvät ne perheet, joissa vapaat jaetaan muutenkin.

Ei-synnyttävän vanhemman vapaista voi siirtää merkittävän osan synnyttävälle vanhemmalle. Niinpä mikään ei muutu niissä perheissä, joissa vapaat keskitetään vain toiselle. Siksi uudistusta on jatkettava niin, että toiselle vanhemmalle siirrettäviä vapaita vähennetään. Lisäksi kotihoidontuki on remontoiva. Perheiden käyttäytymistä saa ja tulee ohjata.

Kelan tilastojen mukaan naiset käyttivät vuonna 2021 peräti 97 prosenttia vanhempien kesken jaettavissa olevista vanhempainrahapäivistä. Viidennes isistä ei pidä lainkaan perhevapaata. Ilman reippaampia uudistuksia Suomi jää yhä enemmän jälkeen edelläkävijämaita perhevapaiden tasaisessa jakautumisessa.

Mitä nopeammin työntekijä palaa perhevapaalta töihin, sitä helpompaa se on. Perhevapaiden tasaisempi jakautuminen vanhempien kesken lyhentää poissaoloja ja samalla helpottaa töihin palaamista.

Myös työllisyyden kannalta on tärkeää, että vanhemmat saadaan perhevapailta mahdollisimman sujuvasti töihin.

Lainsäädäntö ei suojaa perhevapaalta palaavaa riittävästi. Perhevapaalta palaavan tulisi saada samanlainen tehostettu irtisanomissuoja kuin raskaana olevilla on. Tämä niin sanottu jälkisuoja mahdollistaa edelleen työsuhteen päättämisen työsopimuslain mukaisesti, mutta estää tehokkaasti perhevapaan käytöstä johtuneet perusteettomat työsuhteen päättämiset ja helpottaa työntekijän työhön palaamista. Jälkisuoja ei maksa työnantajille mitään.

Palkka-avoimuuden ei tarvitse tarkoittaa julkisia palkkoja. Ensin pitää saada perusasiat kuntoon eli työpaikoille yhteinen käsitys siitä, miten palkat muodostuvat ja miten palkkakehitykseen voi vaikuttaa.

Palkkauksen läpinäkyvyys lisää palkkauksen kannustavuutta ja kokemusta palkan oikeudenmukaisuudesta. Suomen Ekonomien palkkatutkimuksessa 30 prosenttia vastaajista ei tiennyt, miten omaan palkkaansa voi vaikuttaa ja 25 prosenttia koki oman työpaikkansa palkkarakenteen epäoikeudenmukaiseksi.

Palkka-avoimuus lisää palkkatasa-arvoa, sillä se auttaa tunnistamaan selittymättömiä palkkaeroja. Ekonominaisten ja -miesten selittymätön palkkaero yksityisellä sektorilla on yhdeksän prosenttia.

Läpinäkyvät palkkausjärjestelmät edistävät palkka-avoimuutta, mutta sellaisia on käytössä varsin harvassa yrityksessä. Yrityksiä voisi kannustaa käyttämään palkkausjärjestelmiä vapauttamalla työnantaja lakisääteisestä velvollisuudesta laatia tasa-arvosuunnitelma, mikäli yritys avaa henkilöstölle palkkausjärjestelmänsä.

Lisäksi työpaikoille tulisi saada lisää välineitä, joilla työntekijät ja myös henkilöstön edustajat voisivat paremmin arvioida, onko palkka oikealla tasolla.

Yritysten osaamistarpeet muuttuvat nopeasti. Yhden tutkinnon taktiikka ei enää riitä, vaan osaamista pitää kehittää koko ajan läpi työuran. Osaamisen kehittämiseen ja siitä aiheutuviin kustannuksiin pitää osallistua kaikkien – työntekijöiden, työnantajien ja yhteiskunnan. Kaikki myös hyötyvät. Osaamismyönteinen yhteiskunta rakennetaan yhdessä.

Osaamistili on vakuutustyyppinen turva, jonka avulla jokainen voi kehittää osaamistaan työuran aikana. Se toimii näin: Kaikille työikäisille myönnetään vuosittain osaamisseteli, jota voi käyttää tutkinnon jälkeisen osaamisen kehittämisen kustannuksiin. Seteliä voi käyttää joko vuosittain tai parin vuoden välein enemmän kerralla.

Osaamistili ei vaadi uusia rakenteita, vaan perustuu olemassa olevaan. Lisäksi se toimii alustana uusille jatkuvan oppimisen rahoitusratkaisuille. Osaamistili tuo resursseja ja mahdollisuuksia kouluttautua, ja kun koulutusmarkkinassa on kysyntää, syntyy myös parempaa ja kattavampaa tarjontaa.

Nopeasti muuttuva maailma asettaa paineita korkeakoulujärjestelmämme toimivuudelle. Työelämän osaamistarpeisiin vastaamiseksi korkeakoulutuksen tulee olla joustavaa, alati kehittyvää ja yksilöllisiä opintopolkuja tukevaa. Korkeakoulujen tulee avata koulutustarjontaansa sekä kaikille korkeakoulujen tutkinto-opiskelijoille että muille oppijoille. Korkeakoulujen verkostomaista yhteistyötä tulee vahvistaa, jotta oppija voi joustavasti toteuttaa opintoja kaikkien korkeakoulujen tarjonnasta.

Korkeakoulujen yhteistyö vahvistaa korkeakoulujen mahdollisuutta kehittyä omilla vahvuusalueillaan. Korkeakoulujen rahoitusmallin tulee tukea yhdessä tuotettuja opintokokonaisuuksia ja tutkintoja sekä joustavien opintopolkujen mahdollistamista, jotta yhteistyötä voidaan kehittää pitkäjänteisesti. Rahoitusmallin pitää mahdollistaa myös muille kuin tutkinto-opiskelijoille tuotettavat opinnot.

Monipuolisten opetusteknologisten ratkaisujen käyttö tukee joustavaa opiskelua. Digitaalisten ratkaisujen mahdollistama ajasta ja paikasta riippumaton opiskelu lisää myös korkeakoulutuksen saavutettavuutta ja opiskelijoiden valinnanvapautta. Monipaikkaisuus tukee myös alueiden muutoskyvykkyyksiä ja kehittymisen mahdollisuuksia ympäri maan.

Suomen Ekonomien jäsenet saavat työhön liittyviä yhteydenottoja säännöllisesti tai silloin tällöin iltaisin, öisin, viikonloppuisin ja loma-aikoina. Viidennes jäsenistä kokee, että heidän odotetaan vastaavan näihin yhteydenottoihin viivytyksettä ja yli puolet, että näin on hyvä toimia oman työn kannalta.

Työntekijällä täytyy olla oikeus olla tavoittamattomissa työajan ulkopuolella. Työ- ja vapaa-ajan erottaminen mahdollistaa riittävän palautumisen. Vaikka aivotyössä työn ja vapaa-ajan erottaminen voi olla haastavaa, on jokaisella oltava mahdollisuus hallita työhön sidonnaista aikaa niin, ettei aina tarvitse olla työnantajan käytettävissä tai esimerkiksi asiakkaiden tavoitettavissa. Suomen Ekonomien vuoden 2021 palkkatutkimuksen mukaan 27 prosentilla jäsenistä oli vaikeuksia pitää työ- ja vapaa-aika tasapainossa

Työpäivien jatkuva venyminen heikentää Työterveyslaitoksen tutkimusten mukaan unen laatua ja vähentää vireyttä seuraavana päivänä. Tämä heijastuu hyvinvoinnin lisäksi myös henkilön työsuoritukseen.

Asiantuntijatyössä mieli on tärkeä työväline. Yhä useampi kuitenkin uupuu ja kokee, ettei mieli voi hyvin. Työuupumuksen kulut lankeavat yhteiskunnalle.

Työuupumuksen määritelmää pitää täsmentää. Työuupumus ei ole Kelan sairauspäivärahaan oikeuttava sairaus, jolloin Kela ei korvaa sairauslomasta aiheutuvaa poissaoloa työnantajalle. Korvauksen saa vasta kun diagnoosina on esimerkiksi masennus, jolloin ongelma on edennyt jo varsin pitkälle. Ongelmaan pitäisi päästä puuttumaan aikaisemmin. Ratkaisu voisi olla esimerkiksi lakisääteiset ennakoivat työterveystarkastukset, joissa huomioidaan erityisesti psykososiaaliset työkykyriskit.

Sijoitus mielenterveyspalveluihin maksaa itsensä takaisin, sillä esimerkiksi sairausetuuksien käyttö vähenee ja työantajien poissaolokustannukset pienenevät. Kun ikäluokat pienenevät, meillä ei ole varaa menettää yhtään työikäistä mielenterveysongelmille.

Jos jalka murtuu, se saadaan hoidettua helposti kuntoon. Mutta jos mieli murtuu, niin sen hoitamiseen ei saakaan apua yhtä helposti.

Mielenterveysongelmien kustannukset ovat Suomessa noin 11 miljardia euroa vuodessa ja ne ovat suurin yksittäinen syy työkyvyttömyyseläkkeille.

Mielenterveysongelmia on pystyttävä tunnistamaan aiempaa paremmin ja niihin on voitava puuttua ennaltaehkäisevästi. Hoitoon pääsyä on helpotettava esimerkiksi lähetteettömän terapian avulla (walk in -malli).

Tällä hetkellä resurssit ovat riittämättömät. Tarvitaan lisää mielenterveyteen erikoistuneita terveydenhuollon ammattilaisia ja koulutuspaikkoja. Vaikka lisäresurssit ovat aina myös lisäkustannus, niin mielen hoitamatta jättäminen vasta kalliiksi tuleekin.

Työsuojelussa on painotettu perinteisesti fyysistä työsuojelua. Kuitenkin noin 50 prosenttia kaikista työllisistä toimii asiantuntijatehtävissä (Tilastokeskus 2021), joissa korostuu erityisesti psykososiaalinen kuormitus. Sopiva kuormitus edistää terveyttä ja työkykyä, mutta jos kuormitus on esimerkiksi mitoitettu väärin, se voi muuttua haitalliseksi ja johtaa työuupumukseen.

Suomen Ekonomien tutkimukseen vastanneista 42 prosenttia ilmoitti, että työn jatkuvasti kasvavat vaatimukset kuormittavat heitä.

Työturvallisuuslakiin tulee kirjata, että työpaikoilla on arvioitava työntekijöiden psykososiaalinen kuormitus. Kun kuormitusta seurataan ja arvioidaan ennakoivasti, työpaikoilla päästään kiinni ongelmatilanteisiin jo varhaisessa vaiheessa.

Työterveyshuolto on järkevä ja tehokas osa terveydenhuoltoamme. Lakisääteisenä se on kansainvälisesti verrattuna myös varsin tasa-arvoinen.

Työterveyshuollolla on merkittävä rooli työkyvyn ylläpitämisessä ja työurien pidentämisessä. On tärkeää, että mahdollisimman moni työikäinen on töissä ja työurat jatkuvat mahdollisimman pitkinä.

Jos työterveyshuolto ajettaisiin alas, joutuisi muu terveydenhuolto entistä suurempiin haasteisiin. Jonot perusterveydenhuollossa tulisivat kasvamaan ja kustannukset nousemaan. Työterveyshuollon ja muun terveydenhuollon välistä yhteistyötä tulee sen sijaan kehittää ja lisätä.