Työelämässä ollaan Suomessa vielä kaukana tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta. Sukupuolten väliset perusteettomat palkkaerot, vanhempainvapaiden kasautuminen naisille, yli 55-vuotiaiden ikäsyrjintä sekä kansainvälisten osaajien työllistymisvaikeudet ovat esimerkkejä asioista, jotka kaipaavat parannuksia.
Naisten ja miesten kokemukset työelämän tasa-arvosta poikkeavat voimakkaasti toisistaan. Jäsenillemme suunnatun tasa-arvokyselyn (2019) mukaan miesekonomeista melkein 90 prosenttia kokee työelämän tasa-arvoiseksi, naisista vain 58 prosenttia.
Edistämme tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumista työelämässä monin keinoin. Yksi tärkeimmistä vaikuttamiskeinoistamme on tuottaa tutkimustietoa ja viestintää esimerkiksi palkkasyrjinnästä ja ikäsyrjinnästä sekä kauppatieteitä opiskelevien kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden työllistymisestä Suomeen.
Mitä tarkoittaa tasa-arvo työelämässä?
Työelämän tasa-arvolla viitataan yleensä sukupuolten väliseen tasa-arvoon, koska siihen liittyviä asioita säätelee Suomessa laki miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta.
Tasa-arvolain mukaan:
- kiellettyä syrjintää on naisten ja miesten asettamisen eri asemaan sukupuolen, vanhemmuuden tai perhehuoltovelvollisuuden perusteella tai raskauden tai synnytyksen takia
- työnantajan tulee toimia siten, että avoimiin tehtäviin hakeutuu molempia sukupuolia, miehet ja naiset sijoittuvat tasapuolisesti erilaisiin tehtäviin ja heille luodaan yhtäläiset mahdollisuudet uralla etenemiseen
- työnantajan tulee edistää tasa-arvoa palkkauksessa ja muissa työehdoissa ja helpottaa työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista.
Lue lisää tasa-arvovaltuutetun sivuilta >>
Tasa-arvo kaupallisella alalla
Kaupalliselta alalta valmistuu sekä miehiä että naisia yhtä paljon ja yhtä hyvin arvosanoin, mutta työelämään tultaessa samanarvoisuus on jo hävinnyt. Valmistuneet kauppatieteilijät kohtaavat muun muassa palkkasyrjintää.
Kaupallisen alan työt jakautuvat yhä varsin selvästi nais- ja miesaloihin. Hallituspaikkoja ja johtotason tehtäviä on naisilla erittäin vähän. Naisten osuus isojen ja tärkeiden organisaatioiden huippujohdossa rajoittuu muutamaan prosenttiin. Uramahdollisuuksien pitää olla yhtäläisiä sukupuolesta riippumatta.
Asenteet ovat juurtuneet syvään. Hyvänä esimerkkinä kehityksen jarrusta on perhevapaiden pitäminen. Suomessa perhevapaita pitävät edelleen pääasiassa naiset, vaikka isillekin siihen on täysi mahdollisuus.
Jäseniltä saamamme palautteen perusteella selkeästi parhaiksi työnantajiksi nousevat yritykset, joissa tasa-arvolain tarkka noudattaminen korostuu ja esimerkiksi perhevapailla olevat ovat tasa-arvoisessa asemassa muiden työntekijöiden kanssa.
Tasa-arvoisesta kohtelusta on tullut kilpailuvaltti, kun työmarkkinoilla kilpaillaan parhaista tekijöistä. Kannustamme organisaatioita ottamaan käyttöön rekrytointimallin, jossa työnhaun ensimmäisessä vaiheessa hakijoista ei paljasteta sukupuolta ja ikää.
Mikä on tasa-arvosuunnitelma?
Laki edellyttää työnantajaa laatimaa tasa-arvosuunnitelman, jos työpaikalla on vähintään 30 työntekijää. Tasa-arvosuunnitelma on laadittava yhteistyössä henkilöstöedustajan kanssa, ja sitä laadittaessa sovelletaan YT-lakia.
Tasa-arvosuunnitelma sisältää selvityksen työpaikan tasa-arvotilanteesta, erittelyn naisten ja miesten sijoittumisesta eri tehtäviin sekä kartoituksen naisten ja miesten tehtävien luokituksesta, palkoista ja palkkaeroista. Suunnitelmassa kerrotaan, mitä toimenpiteitä tasa-arvon edistämiseksi tehdään. Lisäksi suunnitelmassa arvioidaan aiempiin tasa-arvosuunnitelmiin sisältyneiden toimien toteuttaminen ja tulokset.
Hyvä tasa-arvosuunnitelma antaa vastauksen kysymyksiin:
- Kuinka suuri osa johtajista on naisia ja miehiä? Miten nais- ja miesjohtajat ovat jakautuneet eri toiminta-aloille? Miten naiset ja miehet ovat jakautuneet eri asematasoille? Jos jakaumat eivät ole tasapainossa, mistä se johtuu?
- Millaisia rekrytointikanavia ja nimikkeitä käytetään? Ketä kannustetaan hakemaan uusiin tehtäviin?
- Missä tehtävissä on korkeimmat palkat? Millaisia työsuhde-etuja tarjotaan ja kenelle?
- Mitä vapaa-ajan toimintoja yritys järjestää ja ketkä niihin osallistuvat?
- Millaista koulutusta tarjotaan ja kenelle?
- Kuinka perhevapaat jakautuvat? Rohkaistaanko kaikkia käyttämään perhevapaita?
- Mikä viime vuonna oli tilanne, mitä silloin sovittiin ja miten toimenpiteet ovat vaikuttaneet?
Mitä tarkoittaa yhdenvertaisuus työelämässä?
Yhdenvertaisuus perustuu lakiin ja tarkoittaa, että jokainen ihminen on samanarvoinen riippumatta henkilökohtaisista ominaisuuksista, kuten ihonväri, seksuaalinen suuntautuminen, uskonto, terveydentila, sukupuoli-identiteetti tai ikä.
Työnantajan pitää edistää yhdenvertaisuuden toteutumista aktiivisesti. Yhdenvertaisuuden tulee toteutua esimerkiksi rekrytoinnissa, uralla etenemisessä, työtehtävien jakamisessa ja palkkauksessa.
Työpaikoilla tulee puhua avoimesti yhdenvertaisuudesta ja pohtia, miten syrjintätilanteita voidaan välttää.
Lue lisää yhdenvertaisuusvaltuutetun sivuilta >>
Inkluusio ja diversiteetti työelämässä
Työradio-podcastin moninaisuusjaksossa Riikka Mykkäsen ja Perttu Pölösen vieraina ovat Inklusiiv -yhteisön perustaja Katja Toropainen sekä erityisasiantuntija Kosti Hyyppä Suomen Ekonomeista. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolaki ovat oivia kannustimia diversiteetin ylläpitämiseen, mutta mitä kaikkea tasa-arvo työpaikoilla pitää sisällään?
Diversiteetistä puhutaan, kun yritys tavoittelee organisaatioonsa laajaa kirjoa erilaisia identiteettejä ja katsantokantoja: sukupuolia, suuntautuneisuuksia, etnisiä ja kulttuurillisia taustoja ja erityispiirteitä. Kun henkilöstö osaa tarkastella asioita eri näkökulmista, hyvässä lykyssä tavoitetaan sekä asiakkaiden että heidän asiakkaidensa ajatusmaailma.
Diversiteetti ei kuitenkaan toimi ilman inkluusiota, jolla tarkoitetaan avointa, reilua, rohkeaa ja mukaan ottavaa yrityskulttuuria. Kyse on ihmisten hyväksymisestä sellaisina kuin ovat sekä tasapuolisten mahdollisuuksien tarjoamista.
Lue lisää inkluusiosta ja diversiteetistä Inklusiiv-järjestön sivuilta >>
Häirintä ja seksismi työpaikoilla
Kymmenen akavalaista liittoa teki syksyllä 2018 kyselyn seksuaalisesta häirinnästä ja seksismistä työelämässä sekä toimenpiteistä, joilla seksuaalisen häirintään ja seksismiin on työpaikoilla puututtu.
Kysyttävää?
