Työaikaa on työhön käytetty aika ja aika, jolloin työntekijä on velvollinen olemaan työntekopaikalla työnantajan käytettävissä. Työaikalain mukaan säännöllinen työaika saa olla enintään 8 tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa. 

Työajasta sovitaan työsopimuksessa. Suomessa yleisin sovittu säännöllinen työaika on 7,5 tuntia vuorokaudessa ja 37,5 tuntia viikossa. Laki edellyttää, että työnantaja seuraa tehtyjä työtunteja ja niistä maksettuja korvauksia. 

Työaikalaki koskee kaikkia paitsi laissa mainittuja poikkeuksia. Keskeisimpiä näistä ovat johtamistehtävät sekä tehtävät, joissa työtä tehdään siihen liittyvien erityispiirteiden vuoksi oloissa, joissa työnantaja ei käytännössä voi valvoa työajan järjestelyjä.  

Työaikalaki suojelee siis myös ylempiä toimihenkilöitä, eli tyypillisissä ekonomiammateissa työskenteleviä.   

Työajan mittaaminen – miksi asiantuntijatyössä pitää mitata työaikaa?  

Suurin osa ekonomien töistä ei ole enää aikaan ja paikkaan sidottua. Työtä tehdään monipaikkaisesti, mobiilisti ja liikkuvasti. Työpäivä ei välttämättä muodostu yhdestä yhtenäisestä ajanjaksosta, vaan se voi sisältää useita eripituisia rupeamia. Moni kysyykin, miksi työaikaa edes pitää mitata? Miksei suoritusten seuraaminen riitä?  

Työaikalaki määrää seuraamaan työaikaa. Aikaa mitataan, jotta työpäivät pysyisivät järkevän pituisina, työntekijät työkykyisinä ja pitkistä päivistä saisi ansaitsemansa korvauksen. Laki perustuu vahvasti työsuojeluun.  

Moni asiantuntija kokee joustavuuden työajoissa yhdeksi tärkeimmäksi tekijäksi työelämässä. Mahdollisuutta vaikuttaa omiin työaikoihin pidetään keskeisenä työhyvinvointia lisäävänä tekijänä. Joustavat työajat voivat olla kilpailuvaltti kilpailtaessa parhaista tekijöistä ja osaajista.  

Mitä on ylityö? 

Ylityö on työtä, jota tehdään laissa säädetyn pisimmän mahdollisen säännöllisen työajan lisäksi. Pisin mahdollinen säännöllinen työaika on pääsääntöisesti yli 8 tuntia vuorokaudessa tai yli 40 tuntia viikossa. Ylityötä tehdään aina työnantajan aloitteesta. Vaikka nimenomaista ylityöpyyntöä ei olisi esitetty, ylityötä on myös työ, jonka työnantaja on edellyttänyt tehtäväksi tiettyyn määräaikaan mennessä tietoisena siitä, että työtä ei voida saada valmiiksi annettuun määräaikaan mennessä säännöllisen työajan puitteissa. Liukuva työaika ei estä ylityön syntymistä. 

Vuorokautisesta ylityöstä tulee maksaa kahdelta ensimmäiseltä tunnilta 50 prosentilla ja seuraavilta tunneilta 100 prosentilla korotettua palkkaa tai vastaavasti korotettua vapaata. 

Mitä jos ylitöitä ei korvata?  

Korvaamattomat ylityöt ovat ekonomeilla muiden korkeasti koulutettujen tapaan merkittävä, joskin vaiettu ongelma. Ylitöistä pidetään harvoin työaikakirjanpitoa, eikä niitä myöskään silloin korvata. Korvaamattomat ylityöt ovat menetettyä ansiota ja niillä on merkitys esimerkiksi eläkkeen kertymiseen. Samoin korvaamattomat ylityöt pienentävät kaikkia ansiosidonnaisia etuuksia, kuten vanhempainvapaakorvauksia ja sairauspäivärahaa.  

Omalla työajanseurannalla on olennainen merkitys vaadittaessa työaikalakiin perustuvia saatavia. Omia työtunteja kannattaa kirjata esim. Excel-taulukkoon. Kirjaa ylös töiden aloitus- ja lopetusaika sekä yleisellä tasolla, mitä olet tehnyt työpäivän aikana. Koonnin voi lähettää työnantajalle esimerkiksi viikottain tai kuukausittain. 

Liittyykö työaikaasi epäselvyyksiä? Lakineuvonta palvelee jäseniämme >>

Mikä on liukuva työaika? 

Liukuvalla työajalla tarkoitetaan järjestelyä, jossa työntekijä voi sovituissa rajoissa itse määrätä työnsä päivittäisen alkamis- ja päättymisajankohdan. Työnantaja ei siis voi määrätä työntekijää käyttämään liukumaa. Suurimmalla osalla ylemmistä toimihenkilöistä on käytössä liukuva työaika. 

Työnantaja ja työntekijä sopivat liukuvasta työajasta. Samalla on sovittava ainakin yhtäjaksoisesta kiinteästä työajasta, jolloin työntekijän on oltava työpaikalla, liukuma-ajan ja lepoaikojen sijoittamisesta sekä liukumarajasta, joka saa olla enintään neljä tuntia.  

Säännöllinen työaika saa olla keskimäärin enintään 40 tuntia viikossa neljän kuukauden seurantajakson aikana. Tämä voidaan ylittää tai alittaa liukumarajojen puitteissa. 

Liukuvasta työajasta sovittaessa on sovittava myös säännöllisen työajan ylitysten ja alitusten enimmäiskertymästä. Seurantajakson päättyessä ylitysten kertymä saa olla enintään 60 tuntia ja alitusten määrä enintään 20 tuntia. Työnantaja ja työntekijä voivat sopia, että työajan ylitysten kertymää vähennetään työntekijälle annettavalla palkallisella vapaa-ajalla. Työnantajan on pyrittävä antamaan vapaa-aika kokonaisina päivinä, jos työntekijä niin pyytää.  

Toistaiseksi tehty liukuvaa työaikaa koskeva sopimus on irtisanottavissa päättymään työajan seurantajakson päättyessä. Vuotta pidempi määräaikainen sopimus voidaan irtisanoa neljän kuukauden kuluttua sopimuksen tekemisestä niin kuin toistaiseksi tehty sopimus. 

Ylityö ja liukuva työaika 

Ylityöt on korvattava työaikalain mukaisesti myös silloin, kun käytössä on liukuva työaika. Liukuva työaika mahdollistaa joustot työpäivän molemmissa päissä, mutta ei sulje pois ylitöiden kertymistä. Liukuvassa työajassa ylityön tekemisestä on sovittava. 

Liukuvassa työajassa vuorokautista ylityötä on työ, joka ylittää kahdeksan tuntia vuorokaudessa. Viikoittaista ylityötä on työ, jota tehdään työvuoroluettelon mukaisena vapaapäivänä ja joka ylittää 40 tuntia olematta vuorokautista ylityötä. Ylityötä on myös kiinteän työajan lisäksi työnantajan määräyksestä tehty työ, jonka vuoksi liukuvan työajan enimmäiskertymä ylittyy seurantajakson päättyessä. 

Mitä on joustotyö?  

Joustotyö tarkoittaa nimensä mukaisesti joustavaa työaikajärjestelyä. Siinä töitä voi tehdä vapaammin silloin kun työtekijä haluaa, ja työskennellä voi muuallakin kuin työpaikalla. Joustotyö helpottaa työn ja vapaa-ajan yhteensovittamista. Joustotyö palvelee nykyajan työelämää, jossa työpäivää ei rytmitä enää kellokortti, vaan työ itsessään.  

Joustotyö eroaa liukuvasta työajasta siten, että joustotyössä työntekijä saa itse valita työntekopaikan. Liukuvaan työaikaan sisältyy aina myös kiinteä työaika, jolloin kaikkien on oltava työnantajan tavoitettavissa. Joustotyössä työntekijä voi päättää mihin vuorokauden aikaan työskentelee.  

Joustotyöstä ei lähtökohtaisesti kerry ylityötä. Mutta jos ylityön tekemisestä on työnantajan kanssa sovittu ja lain tai työehtosopimuksen mukaiset ylityön edellytykset täyttyvät, työntekijä on oikeutettu ylityökorvauksiin.   

Joustotyön tarkoitus ei ole kiertää ylityöhön liittyviä korvauksia, vaan antaa työntekijälle mahdollisuus rytmittää työn tekemistä joustavammin.   

Joustotyö sopii tehtäviin, joissa vähintään puolet työajasta on sellaista, jonka sijoittelusta ja työntekopaikasta työntekijä voi itsenäisesti päättää. Joustotyö sopiikin moniin asiantuntijatehtäviin ja tietotyöhön, joissa työväline, esimerkiksi kannettava tietokone, kulkee helposti mukana.  

Työajanseuranta joustotyössä 

• Joustotyössä työaikaa seurataan neljän kuukauden tasoittumisjaksoissa. Työntekijä kirjaa tehdyt työtunnit ja viikkolevon työnantajan osoittamalla tavalla ja työnantaja seuraa työaikakirjanpitoa.   
• Viikoittainen säännöllinen työaika saa olla keskimäärin enintään 40 tuntia viikossa tasoittumisjakson aikana. Joustotyössä työtuntien kokonaismäärä ei siis varsinaisesti muutu. Sen sijaan työpäivän pituudessa voi eri päivien ja viikkojen välillä olla joustavammin vaihtelua.   
• Jos esimerkiksi on tehnyt yhden viikon pidempää päivää, seuraavalla viikolla työpäivät voivat vastaavasti olla lyhyempiä.  

Sopimus joustotyöstä 

• Työnantaja ja työntekijä tekevät joustotyöstä kirjallisen sopimuksen. Työnantaja ei voi määrätä työntekijää joustotyöhön, eikä työntekijä voi siirtyä siihen ilman työnantajan suostumusta.   
• Sopimuksessa on sovittava vähintään päivistä, jolloin työtä voi tehdä, viikkolevon sijoittamisesta, mahdollisesta kiinteästä työajasta sekä sovellettavasta työajasta joustotyösopimuksen päätyttyä. Sopimus kannattaa tarkastuttaa liiton työsuhdejuristilla ennen allekirjoittamista.  
• Työnantaja tai työntekijä voi irtisanoa joustotyösopimuksen milloin vain. Joustotyö päättyy seuraavan tasoittumisjakson lopussa, jonka jälkeen työntekijä siirtyy noudattamaan joustotyösopimuksessa sovittua työaikaa.  

Joustotyön johtaminen 

Joustotyö edellyttää erityisesti hyvää itsensä johtamisen taitoa, mutta myös hyvää esimiestyötä. Joustotyö voi vaatia muutoksia johtamistavassa, kun työntekijät eivät ole entiseen tapaan työpaikalla.   

On tärkeää huolehtia siitä, etteivät joustotyöläiset erkaannu työyhteisöstä. Esimerkiksi säännölliset tiimitapaamiset tai toimistopäivät tukevat yhteisöllisyyttä ja lisäävät myös tiedonkulkua.   

Vaikka joustotyössäkin seurataan työaikaa, erityisen hyvin siihen sopii tuloksien ja aikaansaamisen seuraaminen. Tässä motivoivien mutta realististen tavoitteiden asettaminen ja mittarointi on tärkeää. Jos työntekijän työaika on kuitenkin jatkuvasti enemmän kuin 40 tuntia viikossa, on syytä tarkastella toimenkuvan mitoitusta ja onko joustotyö ylipäätään sopiva työaikajärjestely tähän tehtävään.   

Sopimusmalli joustotyöhön jäsensovelluksessa >>

Työaika etätyössä 

Työaikalain mukaan työaikaa on työhön käytetty aika riippumatta siitä, missä työ tehdään. Myös etätyönä tehty työ luetaan näin ollen työajaksi.  

Työsuhteessa tehtävään etätyöhön sovelletaan normaalisti työlainsäädäntöä ja työehtosopimuksia. Myös työsopimuksen ehdot ovat voimassa normaaliin tapaan, vaikka työ suoritettaisiin muualla kuin toimistolla.  

Etätyösopimus on aina hyvä tehdä kirjallisesti. Katso Etätyön pelissäännöt – muistilista ylemmän toimihenkilön etätyöhön (YTN 2021). 

Mikä on työaikapankki? 

Työaikapankki on vapaaehtoinen järjestelmä työn- ja vapaa-ajan yhteensovittamiseen. Sen avulla työaikaa, ansaittuja vapaita tai vapaa-ajaksi muutettuja rahamääräisiä etuuksia voidaan säästää ja yhdistää toisiinsa. Työaikapankkiin talletetaan aikaa, jota voi pitää vapaana myöhemmin. 

Työaikapankki voi perustua työehtosopimukseen tai lakiin. Lakiin perustuvasta työaikapankista voidaan sopia kaikilla työpaikoilla riippumatta siitä, onko työnantajan noudatettava työehtosopimusta tai onko työehtosopimuksessa määräyksiä työaikapankista. Jos työnantajaa sitovassa työehtosopimuksessa on määräyksiä työaikapankista, lakiin perustuva työaikapankki on sille vaihtoehtoinen.  

Lakiin perustuva työaikapankki 

Työpaikalla voidaan ottaa käyttöön lakiin perustuva työaikapankki. Työnantaja voi sopia työaikapankista luottamusmiehen, luottamusvaltuutetun, muun työntekijöiden edustajan, henkilöstön tai jonkin henkilöstöryhmän kanssa. Työaikapankki voidaan perustaa koko henkilöstölle tai jollekin henkilöstöryhmälle. 

Työaikapankista tehdään kirjallinen sopimus. Sopimuksessa on yksilöitävä, mitä eriä työaikapankkiin voidaan säästää ja kuinka paljon. Lain mukaan työaikapankkiin voidaan siirtää lisä- ja ylityötunteja sekä liukuvan työajan saldotunteja (enintään 60 tuntia neljän kuukauden seurantajakson aikana). Työaikapankkiin voidaan tallettaa myös lakiin tai sopimukseen perustuvia rahamääräisiä etuuksia sen jälkeen, kun ne on ensiksi muutettu aikamääräisiksi. Tällainen voi olla esimerkiksi lomaraha. 

Työaikapankkiin säästetty kertymä ei saa kalenterivuoden aikana kasvaa yli 180 tuntia. Pankin kokonaiskertymä ei myöskään saa ylittää kuuden kuukauden työaikaa vastaavaa määrää. 

Kun säästetty erä siirretään työaikapankkiin, sitä koskevat ehdot korvautuvat työaikapankin ehdoilla. 

Kun työpaikalle perustetaan työaikapankki, on sovittava myös vapaan käyttämisen periaatteista ja menettelytavoista. Siltä varalta, että sopimus ei myöhemmin enää vastaa osapuolten tarpeita, sopimuksessa on sovittava työaikapankin lakkauttamisesta ja siitä, ja miten lakkaamishetkellä pankissa oleva aika korvataan. 

Työehtosopimukseen perustuva työaikapankki 

Työaikapankin käyttöönotosta ja ehdoista tehdään yritys- tai työpaikkakohtainen paikallinen työaikapankkisopimus. Sopimuksen työntekijöiden puolelta voi allekirjoittaa henkilöstöryhmän luottamusmies tai -valtuutettu.   

Työehtosopimukseen perustuvasta työaikapankista sovittaessa noudatetaan kyseisen työehtosopimuksen määräyksiä. Työaikapankkisopimuksessa sovitaan, ketkä kuuluvat sopimuksen piiriin, mitä eriä pankkiin voidaan siirtää, milloin vapaat voidaan pitää ja miten niistä ilmoitetaan. Sopimuksessa sovitaan myös talletettavien ja vapaana otettavien tuntien enimmäismäärät sekä mahdollisesti kertymä- ja tasoittumisjaksot. Lisäksi sovitaan työntekijän liittymisestä työaikapankkiin, työaikapankista eroamisesta sekä siitä, miten työaikapankkisopimus voidaan päättää.  

Matka-aika ja matkustaminen työajalla

Matka-aika ei lähtökohtaisesti ole työaikalain mukaista työaikaa ellei matkaa itsessään pidetä työsuorituksena. Toisaalta työnantaja ei voi edellyttää työntekijän käyttävän vapaa-aikaansa työhön liittyvään matkustamiseen.

Vaikka matka-aikaa ei korvata työaikalain perusteella, matka-ajasta voidaan maksaa korvauksia eri alojen työehtosopimusten tai työpaikkakohtaisten sopimusten perusteella. Ylempien toimihenkilöiden työehtosopimuksiin on kirjattu niukasti työmatkustamisesta. Eri aloilla ja yrityksissä ja jopa saman eri yrityksen osastojen välillä käytännöt vaihtelevat.

Jos työaikalaki ja työehtosopimus eivät selkeästi kerro kuinka työmatkat korvataan, säännöistä pitää sopia itse työnantajan kanssa. Ennen työsopimuksen allekirjoittamista kannattaa selvittää, sisältääkö uusi työ paljon matkustamista ja miten matkat korvataan.

Työpaikoilla on hyvä sopia yhdessä, kuinka matka-aika ja asiakastilaisuudet korvataan. Kannattaa sopia myös siitä, pitääkö työpaikalla olla heti aamusta, jos on tullut töistä myöhään illalla kotiin.

Suurin osa ekonomeista matkustaa työssään. Silloin tällöin sitä jaksaa, mutta matkustaminen on rasittavaa, jos pitkiä matkoja on kymmeniä vuodessa. Matka-aika ei olekaan vain korvauskysymys, vaan liittyy myös työstä palautumiseen, varsinkin jos matkapäiviä kertyy niin paljon, että ne kuormittavat huomattavasti.