Päivi Tenhunen on innoissaan. Hän on Koneen globaalista henkilöstön oppimis- ja kehittämistoiminnasta vastaava johtaja. Ja tiedot viime vuodelta kertovat, että koronavuosi oli poikkeuksellinen myös oppimisen suhteen.
“Oppimislukumme ovat aivan valtavia. Erityisesti viime vuonna Koneella kannustettiin ihmisiä käyttämään aikaa opiskeluun, kehittämään osaamistaan ja opettelemaan virtuaalisessa ympäristössä työskentelyä. Korona buustasi oppimista”, Tenhunen sanoo.
Koneen työntekijöiden kännyköiltä ja päätteiltä on suora yhteys yrityksen oppimisympäristöön, jonne on koottu videoita, podcasteja, verkkokursseja, sertifiointiohjelmia, luokkahuonekoulutuksia ja erilaisia digitaalisia kokonaisuuksia. Oppimisympäristöstä voi myös vierailla ulkopuolisissa kirjastoissa ja foorumeilla, keskustella kollegoiden kanssa ja löytää suosituksia artikkeleihin. Tietoa löytyy työn sisällöistä elämänhallintaan.
Videopätkän katsomista ei aina edes tajuta laskea kouluttautumiseksi
Tyypillinen oppimistapahtuma Koneella on tilanne, joissa asentaja tarkistaa hissin säädön työvaiheet katsomalla videopätkän työmaalla. Tai myyjä kertaa videosta tärkeimmät asiat, joita hänen pitäisi muistaa painottaa asiakastapaamisessa.
Tenhusen mukaan jatkuva oppiminen on muuttunut saumattomaksi osaksi työn tekemistä.
“Ihmiset eivät laske kouluttamiseksi sitä, että he itse katsovat jonkun videopätkän sen sijaan, että olisi kahden päivän luokkahuonekoulutus, jossa on kouluttaja ja pizzaa lounaaksi”, hän kertoo.
Kun työntekijä opiskelee Koneen oppimisympäristössä, suoritukset tallentuvat. Tenhunen arvioi, että tulevaisuudessa tarjolla voi olla erilaisia testejä, joiden avulla työntekijä arvioi osaamistaan ja saa samalla suosituksia siitä, mitä kannattaisi vielä oppia.
Koronan pakottamana on huomattu, että jopa sosiaalinen yhdessä oppiminen on mahdollista virtuaalisesti.
“Sanoisin, että vanhaan me emme enää palaa. Olemme siirtäneet menestyksellisesti valtavan määrän koulutuksia lyhyessä ajassa kokonaan virtuaaliseksi. Sellaisia koulutuksia, joista on sanottu, ettei se koskaan tulisi onnistumaan”, Tenhunen sanoo.
Jatkuva oppiminen on koko yhteiskunnan asia
Jatkuva oppiminen ei voi olla pelkästään yksilön tai työnantajan velvollisuus, työelämäprofessori Lauri Järvilehto Aalto-yliopistosta sanoo. Tarvitaan laajempi yhteiskunnallinen ote.
“Työnantajalla on toki intressi jatkokouluttaa työntekijöitä omalle toimialalle, mutta mitä jos ala sukeltaa kokonaisuudessaan?”, Lauri Järvilehto kysyy.
Järvilehto arvostelee nykyistä koulutusrakennetta liian raskaaksi ja kutsuu sitä teollisen ajan tutkintolähtöiseksi putkiajatteluksi. Hän haluaisi nähdä nykyisten tutkintojen rinnalla kevyempiä koulutuskokonaisuuksia ja mikrosertifikaatteja.
Työnantajan rooli olisi mahdollistaa omaehtoinen oppiminen niin ajankäytön kuin taloudenkin puolesta.
Järvilehdon mukaan tarvitsemme elämänlaajuista oppimista.
“Työnantajan tai työntekijän kannalta on yhdentekevää, onko ihminen hankkinut osaamisensa koulun penkillä, itseoppien, töitä tehden tai verkkokursseja tapittaen. Olennaista on, että tekijä osaa – ja että osaamisen voi todentaa”, Järvilehto painottaa.
Perinteisiä jäykkiä rakenteita pitäisi uskaltaa uudistaa
Korona on Järvilehdon mukaan nopeuttanut kehitystä, joka oli nähtävissä jo aiemmin: Yhteiskunnalta palaa nyt valtavasti resursseja työttömyyden hoitamiseen, kun markkinatilanne on muuttunut nopeasti ja radikaalisti. Se korostaa yhteiskunnallisen rakennemuutoksen välttämättömyyttä.
“Karusti sanottuna muusikot kouluttautuvat nyt linja-autonkuljettajiksi. Olisi järkevämpää, että muusikko voisi työnsä ohella päivittää osaamistaan vaikka tekoälypuolelta. Ja sitten kun tulee iso keikaus, niin on heti kompetenssia hypätä uuden tyyppiseen juttuun kiinni.”
Sitä kuitenkin estää yhteiskuntarakenteen binäärinen ajattelu, jossa ihminen joko on töissä tai ei ole töissä. Se ei jousta eikä anna taloudellisia mahdollisuuksia päivittää omaa osaamista.
“Suomella on globaalisti hyvät asemat rakentaa oppimista tukevaa yhteiskuntaa. Se edellyttää, että meillä olisi poliittista uskallusta lähteä uudistamaan perinteisesti jäykkiä rakenteita”, Järvilehto sanoo.
Sitä odotellessa hän suosittelee räjäyttämään oppimisen riittävän pieniksi osiksi, jotta osat mahtuvat tavallisen ihmisen arkeen.
“Oppiminen pitäisi pilkkoa niin pieniin osakokonaisuuksiin, että niitä on mahdollista suorittaa vaikka bussia odotellessa. Samaan tapaan kuin videopelit siirtyivät olohuoneista ja tuntien pelisessioista kännyköihin ja muutamien minuuttien arkipelikokemuksiin.”
Ajatus jatkuvasta oppimisesta on jo muuttunut
Suomen Ekonomien urapalveluiden johtaja Suvi Eriksson tunnistaa Järvilehdon kuvaileman tilanteen. Hän on kuullut usein, että työvoimaviranomaiset ovat torpanneet työttömän opiskelun, koska se on katsottu kokoaikaiseksi.
Erikssonin mukaan asiassa tuntuu olevan perustavanlaatuinen epäsuhta: ruohonjuuritaso ja politiikan sekä rahoituksen ylätaso eivät kohtaa.
Työmarkkinajärjestöt vääntävät keskenään koulutuspäivistä. Julkisessa keskustelussa päivitellään, kuinka osaaminen vanhenee ja osaamistarpeet muuttuvat.
“Ihminen saattaa siinä ajatella, että minä en kelpaa sitten enää mihinkään, kun en ole erityisesti kouluttautunut työssä ollessani”, Suvi Eriksson havainnollistaa.
Hän sanoo, että onneksi olemme jo havahtuneet siihen, ettei jatkuva oppiminen tarkoita vain koulutuksissa istumista ja tenttien suorittamista. Oppimista on myös avointen verkkokurssien seuraaminen, podcastien kuuntelu, kirjojen lukeminen ja niistä keskustelu lukupiireissä sekä osaamisen jakaminen työpaikalla. Myös itse työn tekeminen kehittää monenlaisia taitoja.
“Keskustelussa pitäisi olla päällerakentamisen ajatus: Se, mitä olet osannut, on vahva tiiliperusta, jonka päälle voi hankkia uusia tiiliä vahvistamaan osaamista.”
Ihmeitä tapahtuu, kun oppiminen perustuu itsetuntemukseen
Usein ongelma ei olekaan osaamisen puute, vaan sen tunnistaminen. Tutkintotodistuksessakaan ei ole selitystä opituista sisällöistä. Ihmisen pitäisi siis itse ymmärtää, mitä osaa, jotta voisi päätellä, mitä pitäisi oppia.
Sen lisäksi pitäisi osata tunnistaa, mistä tykkää ja mikä itseä kiinnostaa. Se ruokkii oppimisen iloa.
“Työnhaun tärkein työkalu ei ole CV tai työhakemus, vaan itsetuntemus. Kun oppiminen perustuu omaan kiinnostukseen, silloin tapahtuu ihmeitä”, Eriksson sanoo.
Suomen Ekonomit tukee jäsentensä jatkuvaa oppimista monin tavoin. Koulutuksen lisäksi tarjolla on työkaluja oman osaamisen tunnistamiseen ja kehittämiseen.
“Meillä on esimerkiksi todella hyvää palautetta saanut verkkovalmennus sekä itseopiskelumateriaalia oman osaamisen tunnistamiseen ja sanoittamiseen. Ja vaikka tietäisikin, mikä seuraava askel urapolulla on, ei ole pahitteeksi jutella esimerkiksi mentorin kanssa. Mentori voi tuoda uutta näkökulmaa, koska kaikilla meillä on kapeikkoja omassa näkymässä.”
Reaktorissa kuka vaan voi ilmoittaa pitävänsä koulutuksen muille
Konsulttiyritys Reaktorin viimeisimmän tilaston mukaan yhtiön 550 työntekijää kouluttautuvat noin 4 000 tuntia kuukaudessa. Se vastaa yhtä työpäivää joka kuussa.
Johtava suunnittelija Toni Strandell kertoo, että Reaktorin koulutustoiminnasta suurin osa-alue on työntekijöiden toinen toisilleen pitämät koulutukset.
“Meillä kuka vain voi omalla ilmoituksellaan pitää sisäisen koulutuksen ja niin pitkänä kuin kokee järkeväksi.”
Lisäksi Reaktorilla on akatemioita. Ne ovat omien työntekijöiden rakentamia opintokokonaisuuksia, joissa sukelletaan syvälle esimerkiksi tiimin rakentamiseen, käyttöliittymäsuunnitteluun tai pilviteknologioihin. Akatemiat kestävät keskimäärin kymmenen työpäivää neljän kuukauden aikana.
Konsultointialalla osaaminen on kriittinen asia: sitä myydään asiakkaille.
Strandell kertoo, että Reaktorille hakeutuvat ihmiset ovat jo lähtökohtaisesti kiinnostuneita jatkuvasta oppimisesta. Opettaminen on monelle uusi asia, mutta sitä kautta pääsee laajentamaan omaa osaamista ja olemaan esillä, joka puolestaan kehittää konsulttitaitoja.
“Kannustusta osaamiseen kehittämiseen ei ole juuri tarvittu, mutta aina välillä katsotaan, onko ihmisiä, jotka eivät ole pitkään aikaan osallistuneet mihinkään. Kysellään, mitä on taustalla: eikö vain natsannut itselle?”, Strandell kuvailee.
Korona-aikana yrityksessä havaittiin, että pitkät koulutukset koettiin kuluttavina.
“Nyt meillä on ollut kiva kahvitaukotyyppinen malli, jossa on 30–45 minuutin settejä, joissa on joku teema. Minikoulutukset koetaan henkireikinä ja sellaisina, että niistä saa uutta virtaa.”
Oppimista koronavuonna havainnoineet tutkimusartikkelit antavat viitettä siitä, että koulutuksen digitalisoituminen on saattanut ottaa peruuttamattoman kehitysloikan. E-oppimisen yritykset ja edunvalvojat nimittävät sitä reippaammin vallankumoukseksi.
Mitä opetella seuraavaksi?
Suomen Ekonomien teettämässä Ekonomien osaamistarpeet ja tulevaisuuden työelämä -selvityksessä nousi esiin seuraavia osaamistarpeita:
Ekonomien tärkeimmät osaamistarpeet nyt
- ongelmanratkaisutaidot
- oman työn johtaminen
- kokonaisuuksien hallitseminen
- itseohjautuvuus
- ihmisten johtaminen ja valmentaminen
- muutososaaminen
- digitaalisten ratkaisujen hyödyntäminen
- asiakaspalvelutaidot ja asiakasymmärrys
- yhteistyö- ja kommunikointitaidot
- pehmeät arvot ja empaattisuus
Ekonomien osaamistarpeet tulevaisuudessa
- tekoälypohjaiset ja digitaaliset ratkaisut
- kyky hallita tietoa ja arvioida tiedon luotettavuutta
- ongelmanratkaisutaidot
- kokonaisuuksien hallinta
- itseohjautuvuus
- epävarmuuden sietäminen
eLearning Industry: Oppimisen trendit vuonna 2021
- Mikro-oppiminen. Työhön tarvittavan taidon nopeaa omaksumista työn aikana.
- Videoyhteydet ja opetusvideot. Audiovisuaalista oppimista tallenteena reaaliajassa.
- Lisätty todellisuus. Suljetun virtuaalitodellisuuden (VR), lisätyn todellisuuden (AR) ja yhdistetyn todellisuuden (MR) avulla ihmiset voivat käsitellä monimutkaisia simulaatioita tai skenaarioita missä tahansa.
Juttu on julkaistu Ekonomi-lehdessä 1/2021.
Tekst: Mari Schildt
Kuvitus: Julia Nyyssölä
Lue myös:
Osaamisen kehittäminen on nyt työelämän kuumin trendi – mutta kenen vastuulla se oikeastaan on?
Markan valuuttadiileristä kasvuyrittäjäksi – podcast-vieraana Päivi Kangasmäki