Kilpailukieltosopimuksessa työnantaja ja työntekijät sopivat, ettei työntekijä saa mennä työsuhteen päättyessä töihin kilpailijalle tai perustaa omaa kilpailevaa yritystä. Kilpailukielto saa enimmillään kestää kuusi kuukautta työsuhteen päättymisestä. Työnantajalla ei ole velvollisuutta maksaa tältä ajalta korvausta.

Ihan mitätön ei yleensä ole sakko, joka työntekijälle seuraa sopimuksen rikkomisesta. Sakko vastaa usein kuuden kuukauden palkkaa, ja se voi laueta, vaikka entiselle työnantajalle ei aiheutuisi minkäänlaista konkreettista vahinkoa.

Lain henkeä ei noudateta

Ekonomien jäsenistä jopa 60 prosentilla on kilpailukielto. Se kielii siitä, että lain henkeä ei noudateta. Lain mukaan kilpailukielto edellyttää erityisen painavaa syytä. Käytännössä peruste täyttyy usein vain johtavassa asemassa olevien kohdalla. Työpaikkaa ei välttämättä nappaakaan kirkkain timantti, vaan se onnekas, joka ei ole kilpailukieltosopimuksen kahlehtima.

Kilpailukieltosopimus on kuin joutuisi St. Helenalle ja jämähtäisi paikoilleen käännettyään siellä rosvolaatan.

Liike- ja ammattisalaisuudet täytyy pystyä turvaamaan, mutta siihen on kilpailukieltoa sopivampia välineitä, kuten esimerkiksi salassapitosopimus. Se estää tiedon siirtymisen, ei työntekijöiden. Työpaikan vaihtoa suunnittelevalle kilpailukieltosopimus on kuin joutuisi St. Helenalle ja kääntäisi siellä rosvolaatan – pelaaja joutuu taloudellisiin haasteisiin ja jämähtää paikalleen.

Oikeusministerin johtama työryhmä julkaisi elokuussa selvityksen kilpailukieltojen rajoittamismahdollisuuksista. Suomen Ekonomit katsoo, että selvitys jäi puolitiehen, vaikka ongelma olisi helposti ratkaistavissa. Vaikuttamistyö kilpailukieltosopimusten vähentämiseksi jatkuu.

Artikkeli on julkaistu Ekonomi-lehdessä 3/2019.