Joustotyössä työpäivän voi hyvällä omallatunnolla katkaista ja suunnata varhaisemmalle joogatunnille ruuhkaisten iltatuntien sijaan. Tai lyödä läppärin kannen kiinni kotona ja keskittyä pienten koululaisten kotiintuloon, välipalaan ja läksyihin. Töitä voi jatkaa sitten myöhemmin.
Parhaimmillaan joustotyö helpottaa kiirettä, työn ja muun elämän yhteensovittamista sekä itselle tehokkaimpien työskentelytapojen ja -aikojen löytymistä. Mutta kun työn ja vapaa-ajan välinen raja hämärtyy, täytyy niiden välille löytää tasapaino. Siinä auttaa työajanseuranta.
Moni asiantuntijatyötä tekevä kuitenkin suhtautuu melko negatiivisesti niin sanottuun kellokorttiin. Aivan turhaan. Työajan seuraamisessa ei ole kyse kyttäämisestä vaan työsuojelusta, ja se on tarpeen myös joustotyössä.
Monta hyvää syytä seurata työaikaa
Työajan seuraamisessa on järkeä ainakin seuraavista syistä:
1) Jaksaminen ja hyvinvointi. Työpäivät venyvät helposti, kun kiireellinen projekti täytyy saada valmiiksi tai työ on yksinkertaisesti niin kiinnostavaa, ettei malttaisi lopettaa. Hetkellisesti hoppua ja pitkiä päiviä kestää, mutta ei vuoden ympäri.
2) Työn oikea mitoitus. Jos jatkuvasti on hankaluuksia selvitä töistään normaalin työpäivän puitteissa, on syytä tarkastella työtapojaan ja ajanhallintaa mutta myös toimenkuvaa. Onko töitä yksinkertaisesti liikaa? Silloin on aika keskustella esihenkilön kanssa.
3) Palkka. Työsopimuksessa on sovittu tietystä työajasta ja palkasta. Työaikaa seuraamalla työhön käytetyn ajan ja siitä vastineeksi saadun rahan suhde pysyy paremmin balanssissa.
4) Mainitsinko jo jaksamisen? Loppuun palamisesta kun on valitettavasti tullut jo lähes kansantauti.
Kaiken lisäksi työajan seuraaminen on helppoa, sillä tekniikka on löytänyt myös kellokortit. Työaikakirjanpitoa voi tehdä todella vaivattomasti esimerkiksi puhelimella.
Tiedosta vastuusi ja tunnista rajasi
Vastuu työajan seuraamisesta on työnantajalla ja se perustuu työaikalakiin. Siitä huolimatta omaa vastuuta ei pidä vähätellä. Jos työtä voi tehdä missä ja milloin vain, niin pomo ei ole selän takan sanomassa, että eiköhän riitä tältä päivältä. Se vastuu on työntekijällä itsellään.
Työn kannalta on mielekästä seurata tuloksia ja aikaansaamista, mutta ihmisen kannalta on hyvä seurata myös työn tekemiseen käytettyä aikaa. Se on vahvasti omasta työkyvystä huolehtimista, ja työkyvyn tulisi kantaa noin 40 vuotta.