Joulunpyhien aikaan pyhitin suurimman osan ajastani olemiselle ja ajattelulle. Millainen haluan olla itselleni ja muille niin kotona, työelämässä kuin myös opinnoissa? Entisenä joukkuelajien harrastelijana tiimityöskentely on aina ollut osa elämääni, ja ainakin omasta mielestäni olen aina pyrkinyt parhaani mukaan olemaan hyvä ystävä, mutta voisinko parantaa omaa toimintaani? Varmasti, mutta miten? Helsingin Sanomien artikkeli sai minut miettimään itseäni erityisesti työelämän näkökulmasta.
Yleinen stereotypia kauppatieteiden opiskelijasta ei välttämättä ensimmäisenä assosioi sanan mukava kanssa. Sen sijaan kauppatieteilijöistä voisi ennemminkin tulla mieleen sen kaltaisia sanoja kuin ahkera ja aikaansaava mutta myös mahdollisesti hieman etäinen tai kova. Jokainen on luonteeltaan erilainen, mutta ainakin itse olen huomannut monen opiskelijan ajattelevan, että kauppatieteilijän kuuluu olla työelämässä kylmäkiskoinen ja työtä pelkäämätön menestyjä. Mukavuus ei välttämättä mahdu määritelmään, vaikka sekin siihen mitä mainioimmin sopisi.
Myötätunto ei ole heikkoutta vaan viisautta
”Myötätunto ja ystävällisyys eivät ole osoitus heikkoudesta vaan älykkyydestä.” Näin kertoo Helsingin Sanomien artikkelissa tutkija Emma Seppälä. Tämä pitäisi mielestäni muistaa useammin myös työelämässä.
Olen itse ollut siinä suhteessa onnekas, että kohdalleni on osunut kannustavia ja innostavia esihenkilöitä vanhakantaisten pomottelijoiden sijaan. Monia tarinoita kuulleena näin ei ole kaikkialla.
Sen lisäksi työyhteisöissäni on aina ollut kiva työskennellä. Varmaankin juuri siksi, että huumorintajuiset ja mukavat ihmiset ovat voimavara myös stressaavina aikoina.
Uudellakin työvuosikymmenellä haluan olla työkaveri, joka osaa antaa rakentavaa palautetta ja jota pidetään töissä ahkerana ja aikaansaavana mutta myös mukavana. Toivottavasti myös sinä ja työyhteisösi haluatte seurata työelämän trendejä 2020-luvulle ja olla mukavia sekä toisillenne että itsellenne. Ihanaa uutta työvuosikymmentä!