Vielä kaksi viikkoa sitten ajanvarauskalenteri vilkutti punaisella. Uravalmennus- ja palkkasparrausajat menivät kuin kuumille kiville sitä mukaa kun ehdimme niitä avata.
Sitten tuli pysähdys. Tuli korona. Tai no, olihan se ollut olemassa jo aiemmin, mutta kaukana Kiinassa, uutisena muiden joukossa. Nyt saamme päivä toisensa jälkeen kyseenalaisen kunnian seurata aitiopaikalta, kuinka virus sekoittaa kansakunnan ja kansantalouden toisensa jälkeen.
Olemme täysin uudessa tilanteessa, joka on meille outo ja pelottava. Miksi näin? Siksi, että meillä ei ole siihen valmiita vastauksia tai ratkaisua. Olemme hetkellisesti menettäneet hallinnan tunteen, ja se saa meistä monen ahdistumaan.
Mitä tässä enää kannattaa yrittää?
Valmennusasiakkaani pohtivat joskus pitkäänkin työn ja elämän merkitystä. Tiistai 18. maaliskuuta antoi meille kertaheitolla uuden merkityksen. Joidenkin työpäivä tyhjeni palavereista ja asiakkaat katosivat, toiset lähtivät varautumaan puolen vuoden karanteeniin hamstraamalla ruokaa, lääkkeitä ja vessapaperia. Ja me työssä käyvät heräsimme ajatukseen työn menettämisestä.
Me, joilla työ on. Ne, joilla työtä ei ole tai ovat sitä pitkään hakeneet, saivat viimeisen naulan arkkuun. Mitä tässä enää kannattaa yrittää. Kohta meillä on suurtyöttömyys, niin hallitus pääministerin suulla sen kertoi.
Itsellänikin nousi pala kurkkuun. Olisiko aivan itsepetosta ajatella, että tästä kyllä selvitään?
Itsellänikin nousi pala kurkkuun. Olisiko aivan itsepetosta ajatella, että tästä kyllä selvitään? Että tämä on vain väliaikaista ja tästä voi lopulta seurata jotain uutta, jotain hyvää? Menetänkö valmentajana uskottavuuteni, jos pysyn yltiöoptimistisesti teesissäni, että kaikki järjestyy tavalla tai toisella?
Mahdollisuuksia avautuu
Suuri kysymys on, mitä tapahtuu akuutin kriisin jälkeen, mitä kaikkea tästä seuraa?
Mietitäänpä hetki. Hallitus on vetänyt tätä biisiä hyvin. Pääministeri Marin ja kollegansa ovat ottaneet jämäkästi asioita pala palalta haltuun, esiintyneet vakuuttavasti ja yhteisellä nuotilla laulaen, ja johdattaneet Suomea kohti kipeitä päätöksiä asiantuntijoihin luottaen ja meihin kansalaisiin uskoa valaen.
Mutta ihan oikeasti, kriisi on kovaa vauhtia muuttamassa maailmaa ja aukaisee uhkien lisäksi mahdollisuuksia kehittyä niin yksilöinä kuin organisaatioiden tasolla.
Kriisi aukaisee uhkien lisäksi mahdollisuuksia kehittyä niin yksilöinä kuin organisaatioiden tasolla.
Kun työntekijät ovat yhtäkkiä kotona mutta työt on edelleen saatava tehdyksi, etätyö on nähnyt uuden tulemisen. Tällä kertaa for real! Mitä se tarkoittaa verkko-operaattoreille, virtuaalisovellusten kehittäjille, serverikapasiteetin ja it-laitteiden tarjoajille tai uudenlaisen työnteon tavan valmentajille?
Kun pysyttelemme kotona – monet lastensa kanssa – ja syödäkin pitäisi, tilaamme lounasravintolaan menemisen sijaan ruoan kotiin tai hankimme kauppakassit kotiin kuljetettuna. Mitä se tarkoittaa tuotteiden tilaus- ja kuljetuspalveluille?
Entä julkinen sektori, terveydenhoito, sairaalat, koulut ja sosiaalipalvelut? Vähintäänkin arvostuksemme näiden alojen osaajia kohtaan lisääntyy, ja toivottavasti sitä myötä konkreettisempi valtion- ja kuntien budjettien painopiste näille alueille.
Lääketeollisuus tutkimuksineen on aivan eri tavalla valokeilassa kuin koskaan ennen. Nyt odotamme kädet ristissä hetkeä, jolloin uusi rokote tai lääke saadaan valjastettua vastaiskuun virusta vastaan.
Maailman valtioiden rajojen sulkeutuminen on vahvistanut kotimaisen tuotannon ja omavaraisuuden tärkeyttä. Nouseeko suomalainen yritystoiminta uuteen kukoistukseen?
Koronakriisi on kaiken tämän ohella vahvistanut ihmisten auttamisenhalua ja yhteisöllisyyttä. Asioita, jotka yksilöllisyyden arvostuksen ja minäkeskeisyyden aikakaudella ovat meiltä useimmilta päässeet unohtumaan. Nyt näen yksittäisten ihmisten, tiimien, yritysten ja kansalaisjärjestöjen tarjoavan apuaan sitä kipeästi tarvitseville vastikkeetta ja pyyteettömästi. Voisiko tällainen asenne tulla jäädäkseen?
Kiitos, että saan auttaa
Kun miettii kaikkea suhteellisen lyhyessä ajassa tapahtunutta, on selvää, että maailma, meidän ihmisten eläminen ja toimiminen siinä sekä työnteon tavat tulevat oleellisesti muuttumaan. Nyt on aika alkaa pohtia, miten sinä voit olla osa tuota uutta maailmanjärjestystä. Suurimmat innovaatiot syntyvät paineen alla, kuten timantit.
Avaruustähtitieteen emeritusprofessori Esko Valtaoja antaa tilanteeseen hyvän näkökulman kirjoituksessaan Maailmanloppu ei tule vieläkään.
Henkilökohtaisesti minua auttaa asioiden pistäminen laajempaan yhteyteen. Juuri tällä hetkellä tilanne voi olla tukala, mutta suuressa mittakaavassa muutaman viikon tai kuukauden kotieristys tai maailman vaipuminen taloudelliseen lamaan ovat vain ohikiitäviä hetkiä. Hetkiä, jotka tullaan muistamaan, mutta jotka menevät ohi. Me pääsemme niistä yli, kukin omia vahvuuksiamme hyödyntäen ja perheeseen, ystäviin ja työkavereihin tukeutuen.
Mutta nyt on nyt. Meidän on keskityttävä siihen, että saamme akuutit ongelmat ratkaistua, niin työpaikoilla kuin kotona. Kaikki muu voi odottaa. Arjesta selviytyessäsi, muista hengittää. Kollegani Taijan vinkit auttavat rauhoittumiseen tässä hetkessä.
Enemmän kuin mitään, haluan saada sinut huomaamaan vahvuudet itsessäsi sekä kaiken sen rautaisen osaamisen, joka auttaa tätä maailmaa pääsemään yli pandemiasta ja saavuttamaan entistä paremman tulevaisuuden.
Kahden viikon takaiseen verrattuna työn merkitys on noussut täysin uudelle tasolle. Myös meidän uravalmentajien työ. Enemmän kuin koskaan aiemmin tunnen voimakasta halua olla läsnä ja tukea sinua, jäsenemme, elämäsi kenties kovimmassa paikassa. Enemmän kuin koskaan haluan valaa uskoa ja toivoa tulevaan.
Enemmän kuin mitään, haluan saada sinut huomaamaan vahvuudet itsessäsi sekä kaiken sen rautaisen osaamisen, joka auttaa tätä maailmaa pääsemään yli pandemiasta ja saavuttamaan entistä paremman tulevaisuuden.
Kuinka merkityksellistä työtä saammekaan tänään hyväksesi tehdä. Kiitos.