Miesten ja naisten väliset palkkaerot elävät ja voivat edelleen paksusti. Naiselle maksetaan vähemmän kuin miehelle, vaikka työ olisi sama ja suoriutuminen yhtenäistä. Tylsää, lyhytnäköistä, laitonta ja niin kovin 1900-lukulaista.
Työpaikoilla tulee kääriä hihat ja ryhtyä toimeen! Selityksiä ja naisten syyttämistä on jo kuultu riittämiin, tulokset antavat odottaa itseään. Tehokas ja läpinäkyvä palkkaus ja palkitseminen eivät ole mahdollisia, jos työpaikalla ilmenee selittymättömiä palkkaeroja.
Työpaikoilla on kaikki tarvittava tieto ja keinot korjata tilanne. Tietoa pitäisi myös viitsiä käyttää tai tarvittaessa hankkia apua sen analysointiin. Lyhyellä aikavälillä tulee kustannuksia, mutta pidemmällä tuloksia. Selitysten keksiminen ilmiselvälle ongelmalle auttaa vain siirtämään ongelmaa pidemmälle tulevaisuuteen ja kasvattamaan riskejä. Toimeen tarttumalla organisaatio sen sijaan saa (aiheetonta) gloriaa siitä, että on päättänyt alkaa noudattaa lakia.
Parhaille tekijöille saa ja pitää jatkossakin maksaa enemmän kuin muille. Kun parhaille maksetaan enemmän, ei palkkaero ole perusteeton. Päinvastoin sille on vahva peruste. Jos taas naisen tulos on kovin usein miestä heikompi tai tehtävä vähemmän vaativa, on syytä tarkastella, onko todella näin.
”Kun parhaille maksetaan enemmän, ei palkkaero ole perusteeton.”
