Muistellaanpa hieman, mihin homma kaatui vuonna 2016. Kolmikannassa oli päästy niinkin pitkälle, että paikallinen sopiminen olisi ollut mahdollista myös järjestäytymättömissä yrityksissä. Työmarkkinajärjestöjen ehtona oli, että sopiminen tapahtuu työehtosopimusten mukaisesti ja yritykseen valitaan luottamusmies noudattaen työehtosopimusten määräyksiä. Käytännössä se tarkoitti, että luottamusmieheksi valittava henkilö kuuluu liittoon. Tämä oli Yrittäjille liikaa.
Sopimisen mahdollisuus myös luottamusvaltuutetulle
Suomen Ekonomit on jo vuosia puhunut paikallisen sopimisen laajentamisesta. Olisimme valmiit menemään jopa askeleen pidemmälle kuin vuoden 2016 ratkaisunetsijät.
Olisimme valmiit menemään jopa askeleen pidemmälle kuin vuoden 2016 ratkaisunetsijät.
Paikallisen sopimisen mahdollisuutta voisi laajentaa tietyin perustein myös luottamusvaltuutetulle, jonka asema ei perustu työehtosopimuksiin vaan lakiin. Edellä kuvattuun verrattuna sopiminen laajenisi järjestäytymättömien yritysten lisäksi myös aloille, joilla ei ole työehtosopimusta. Tämä kauhistuttaa suurinta osaa ay-liikkeestä.
Luottamusvaltuutetun oikeus sopia henkilöstöä sitovalla tavalla tulee kuitenkin olla rajoitetumpi kuin työehtosopimuksen mukaisen luottamusmiehen. Sopiminen perustuisi luottamusvaltuutetun neuvottelemaan puitesopimukseen, johon jokainen työntekijä voisi halutessaan liittyä.
Oikeus sopia edellyttää oikeuksia
Jos luottamusvaltuutetun sopimismahdollisuuksia laajennetaan, samalla pitää vahvistaa luottamusvaltuutetun asemaa ja turvata toimintaedellytykset. Käytännössä se tarkoittaa riittävää työsuhdeturvaa, tiedonsaantioikeuksia ja oikeutta kouluttautua tehtäväänsä.
Lisäksi tarvitaan esimerkiksi ammattiliittojen kanneoikeus ja rekisteröintipankki paikallisille sopimuksille. Kanneoikeus olisi tarpeen työntekijöiden oikeusturvan vuoksi. Jos perälautana ei ole työehtosopimusta ja siihen perustuvaa riitojen ratkaisujärjestelmää, täytyy olla keino ratkaista paikallisen sopimisen tulkintaan liittyvät erimielisyydet.
Paikallisten sopimusten rekisteröinnillä taas turvattaisiin sopimukseen sidottujen työntekijöiden tiedonsaanti. Lisäksi voitaisiin valvoa, että paikalliset sopimukset ovat niiden sopimusten mukaisia, joihin ne perustuvat.
Kokeilemalla eteenpäin?
Näin pitkälle tuskin päästään vielä vuosiin. Olisi kuitenkin löydettävä uskallusta edetä ja kokeilla.
Pallo on taas kolmikantaisella työryhmällä, mutta odotukset eivät ole järin korkealla.
Voisiko ratkaisu löytyä vaikkapa siitä, että helpotettaisiin sopimista ensin mikroyrityksissä ja siitä saatujen kokemusten jälkeen arvioitaisiin jatkotoimenpiteet?
Joka tapauksessa pallo on taas kolmikantaisella työryhmällä, mutta odotukset eivät ole järin korkealla. EK on liittynyt Suomen Yrittäjien joukkoon niuhottamaan luottamusmiehen järjestäytymisvapaudesta ja ay-liike vierastaa edelleen luottamusvaltuutettu-termin käyttöä paikallisesta sopimisesta puhuttaessa.
Jos ratkaisua ei löydy, hallituksen olisi aika toimia itse. Tämän hallituksen osalta asian edistämisen ei pitäisi jäädä kiinni ainakaan osaamisesta.
Lue myös:
Työnantaja kieltää etätyön, voiko niin tehdä?
Ekonomien kohtaama syrjintä työelämässä: Irti automaattiasetuksista