Jatkuva kiire, liiallinen työmäärä sekä työn ja muun elämän tasapainottamiseen liittyvät haasteet kuormittavat ekonomeja. Tämä selvisi viime vuonna jäsenillemme tehdystä työhyvinvointitutkimuksesta. Vaikka työn henkiseen kuormitukseen on ryhdytty kiinnittämään yhä enemmän huomiota, moni kokee uupumusta työssään.
Hallinnan tunne kantaa asiantuntijatyössä
Työsuojelu mielletään helposti ylhäältä annetuksi velvollisuudeksi, jossa työntekijät ovat pelkkiä suojeltavia kohteita. Asiantuntijatyössä korostuvat kuitenkin henkilön oma vastuu ja kyky suunnitella ja johtaa työtään. Niiden merkitys kasvaa entisestään nyt kun etätyöstä on tullut arkipäivää.
Työntekijä ei ole vain suojelun kohde, vaan aktiivinen toimija, jonka pitää pystyä itse vaikuttamaan työhönsä liittyviin asioihin. Jaksamisen kannalta keskeistä on tunne oman työn hallinnasta. Myös mahdollisuudet joustoihin ovat tärkeitä. Sekä työn että tekijöiden tarpeet eroavat toisistaan, ja siksi asioista on voitava sopia – tarvittaessa myös toisin.
Kuinka lailla voisi turvata riittävät vaikutusmahdollisuudet omaan työhön sekä vahvistaa hallinnan tunne? Ei mitenkään. Laki on aina juuri niin hyvä kuin ovat sen soveltajatkin. Lainsäädäntö antaa ainoastaan raamit, joissa toimia.
Lait ja työehtosopimukset eivät ainoastaan rajoita, vaan ne myös mahdollistavat paljon. Työlainsäädännössä ja vielä suuremmassa määrin monissa työehtosopimuksissa, on kirjauksia esimerkiksi joustoista, joita ei tällä hetkellä hyödynnetä täysimääräisesti.
Kuinka monella on käytössään vaikkapa työaikapankki? Tai oikea liukumajärjestelmän, jossa liukumia tehdään työntekijän omasta halusta ja aloitteesta – ei työnantajan – ja jossa liukumavapaita voi pitää kokonaisina päivinä.
Työajanseuranta auttaa hahmottamaan kokonaisuutta
Työajanseuranta kohtaa toisinaan kritiikkiä. Käytetyn ajan sijasta tulosten pitäisi ratkaista. Työaikalain lähtökohta on kuitenkin työntekijän suojeleminen. Seuraamalla työaikaa näemme, onko työ oikein mitoitettu ja pystytäänkö tehtävät hoitamaan sovitun työajan puitteissa. Samalla näemme, onko palautumiselle riittävästi aikaa vai läikkyvätkö työt toistuvasti myös vapaa-ajalle.
Pelkkä havainnointi ei riitä. Mikäli päivät venyvät säännöllisesti, on asiaan puututtava. Jos keskustelu esihenkilön kanssa ei riitä, kannattaa kääntyä henkilöstöedustajien, kuten työsuojeluvaltuutetun ja luottamusmiehen puoleen.
Kaikki lähtee meistä itsestämme
Suurin muutos lähtee meistä itsestämme ja työpaikan johtamiskulttuurista. Kulttuurin muuttaminen voi olla haastavaa, mutta usein myös tarpeellista. Kuinka moni meistä haluaa oikeasti työskennellä työyhteisössä, jossa kaikilla on tapana venyä loputtomiin?
Työpaikoilla tulisi miettiä, miten luodaan työkulttuuri, joka perustuu luottamukseen. Kulttuuri, joka rajoittamisen ja valvonnan sijasta luo mahdollisuuksia onnistua.
Näihin kysymyksiin meidän tulisi miettiä yhdessä vastaukset ja lähteä sitten edistämään tavoitteitamme. Viime kädessä kaikki lähtee työpaikkatasolta ja meistä, työyhteisömme jäsenistä.