Itsekin huomaan vaativani itseltäni entistä tehokkaampaa suorittamista. Ensimmäinen työpalaveri saattaa alkaa hyvin aikaisin aamulla, ja viimeinen päättyy vasta myöhään illalla. Eri työtehtävien välillä ei tarvitsekaan enää siirtyä kokoushuoneesta tai kaupunginosasta toiseen, tai jutella kollegojen kanssa niitä näitä. Joskus ainoa tauko on parin minuutin siirtymä Zoomista Meetiin, tai EU:n omaan kokousjärjestelmään. Ja eihän edes lounastaukoa oikeastaan tarvitse, kun voi vain vetäistä salaatin kokousten aikana.
Etätyössä on paljon hyvää. Etätyötä tekevät ovat koronakriisissä myös monin tavoin etuoikeutettuja. Samalla etätyö voi vaikeuttaa työn ja vapaa-ajan erottamista. Tutkitusti varsinkin nuoret asiantuntijat kokevat, että heidän on oltava aina tavoitettavissa, ja puhelimen ääressä.
Kun työtä voi tehdä milloin ja missä vain, moni kokee, että esimerkiksi työhön liittyvän materiaalin lukeminen tai työviestiin vastaaminen ei oikeastaan ole työaikaa. Kyselytutkimuksissa ollaankin havaittu, että monet nuoret asiantuntijat eivät merkitse kaikkia työtuntejaan. Työtuntien todellista määrää myös peitellään, koska haluamme vaikuttaa tehokkailta työnantajan silmissä.
Samalla monissa työyhteisöissä elää ajatus, että hyvän työntekijän tulisi vaikuttaa jatkuvasti onnelliselta ja motivoituneelta. Nämä seikat aiheuttavat työntekijöille monia ristiriitaisia paineita. Työn ongelmista tai liian suuresta työmäärästä voi olla vaikeaa kertoa – etenkin, jos rakastaa työtään ja kokee sen tärkeäksi. Monet näistä stressin ja uupumisen lähteistä ovat olleet läsnä modernissa työelämässä jo kauan ennen tätä pandemiavuotta.
Miten näitä ongelmia voidaan ratkaista? Keinoja on onneksi olemassa. Tällä hetkellä Euroopan parlamentissa käsitellään oikeutta irtautua työstä (right to disconnect). Työntekijöillä ei tulisi olla velvollisuutta olla jatkuvasti tavoitettavissa työajan ulkopuolella. EU:n direktiivit säätelevät jo nyt fyysistä turvallisuutta töissä. Kaikille työntekijöille on tarjottava työssä tarvittavat suojavarusteet, kuten kypärät.
On aika huomioida myös psyykkinen turvallisuus: missä on kypärä, joka suojaa työntekijää mielenterveyden riskeiltä? Meidän kannattaa rakentaa työelämää, jossa työntekijät voivat palautua paremmin. On syytä vähentää työperäistä stressiä, ja mahdollistaa ihmisille muutakin elämää, kuin työntekoa.
Toivon, että jaksamisesta ja mielen hyvinvoinnista puhuttaisiin enemmän myös julkisesti. Moni pelkää edelleen hakea apua mielenterveyden ongelmiin, koska ajattelee, että diagnoosin saaminen voi heikentää omaa tilannetta esimerkiksi työmarkkinoilla tai ihmissuhteissa. Tämä stigma täytyy murtaa.
Jopa puolet suomalaisista kokee mielenterveyden ongelmia jossain vaiheessa elämässään, ja psykoterapiassa käynti on normaalia, tehokasta ja vastuullista oman terveyden hoitoa. Meidän tulee myös nopeuttaa avun saantia. Olen nähnyt läheltä, kuinka vaikeaa mielenterveyspalveluiden piiriin pääseminen voi olla. Avun saaminen vaatii byrokratiaa, jopa kuukausien odottelua ja varsin vakavaa mielenterveystilannetta.
Politiikassa olen ajanut muutoksia, jotta avun saaminen olisi helpompaa. Valtuustoaloitteeni johdosta Helsinkiin on esimerkiksi perustettu kaksi avointa Mieppi-mielenterveysklinikkaa, joihin voi kävellä maksutta sisään, ja saada välittömästi keskusteluapua. Olen saanut viestejä ihmisiltä, jotka kertovat olevansa hengissä tämän palvelun ansiosta. Se on hienoa, ja samalla ravistelevaa. Emmehän jättäisi ihmistä selviämään yksin sydänkohtauksenkaan kanssa. Miksi masennus, ahdistus ja itsetuhoisuus olisivat eri asia?
Edellisessä työssäni vedin Terapiatakuu-kansalaisaloitekampanjaa, jotta mielenterveysapua saisi Suomessa paljon nykyistä nopeammin. Toivon, että lainsäädäntöä korjataan koko Suomen tasolla, ja että myös kunnissa tartutaan eri keinoihin helpottaa avun saamista. Ne keinot eivät ole kalliita, ja maksavat itsensä takaisin. Helsingissä esimerkiksi mielenterveystaitojen koulutus yläastelaisille etenee aloitteeni pohjalta nyt suunnitteluvaiheeseen.
Jaksamisen, mielenterveyden ja tehokkuuden ei tule olla vain ihmisen omalla vastuulla. Tänä päivänä ei enää riitä kehottaa työntekijöitä joogaamaan, syömään terveellisesti ja unohtamaan murheet. Jos työelämän paineet ovat liian suuret, ja mielenterveyden apua ei ole saatavilla, nuo keinot eivät auta.
Tarvitsemme paremmat rakenteet tukemaan ihmisiä. Se on myös työnantajien ja yritysten etu. Suomessa esimerkiksi S-ryhmä sai jokaisen mielen hyvinvointiin sijoitetun euron takaisin kymmenkertaisesti. Työntekijöiden mielen hyvinvoinnin tukeminen ehkäisee sairauspoissaoloja, myös fyysisiä sairauksia. Hyvinvointi lisää luovuutta, tehokkuutta ja työn iloa.
Työelämän, julkisen keskustelun ja yhteiskunnan muuttaminen vie aikaa. Me kaikki voimme olla siinä avuksi. Tärkeää on kuitenkin antaa itselleen armoa, aikaa ja levon hetkiä. Muuten emme jaksa toteuttaa muutoksia, varsinkaan suuria sellaisia.
Kyllä: lounastauko on tarpeen. Samoin se, että irtaudumme säännöllisesti tietokoneesta ja puhelimesta. Että varaamme päivästä hetkiä niille asioille, jotka tuottavat iloa, ja rentouttavat. Että emme epäröi pyytää apua, kun sitä tarvitsemme. Vuosi 2020 on kohdellut meitä rajusti. Loppuvuoden lupauksena yritän ainakin itse noudattaa edellä mainittuja vinkkejä.
Näillä sanoilla haluan toivottaa ekonomeille ja kaikille muillekin lukijoille oikein hyvää mielenterveysviikkoa. Pidetään huolta itsestämme, toisistamme ja yhteiskunnasta ympärillämme. Suuri keskustelu mielenterveyden puolesta on alkanut, ja siitä tulee seuraamaan paljon hyvää.
Lämpimin terveisin, Alviina Alametsä
Europarlamentaarikko, Helsingin kaupunginvaltuutettu