Monesti uupumus pohjaa riittämättömyyden tunteeseen. Monelle on tuttu ajatus, ettei koe pystyvänsä vastaamaan itseensä kohdistuviin paineisiin ja odotuksiin. Ne voivat tulla ympäröivästä yhteiskunnasta, mutta usein asetamme kohtuuttomia paineita myös itse itsellemme.
Tilastollisesti nämä kokemukset liittyvät vahvasti murrosvaiheisiin, kuten opintojen tai työelämän aloittamiseen. Mielemme kehittää helposti epärealistisia odotuksia, joihin sitten pyrimme vimmalla vastaamaan. Olemme usein itseämme kohtaan armottomia täyttääksemme toiveita ja odotuksia, omia ja muiden.
Harvalla juuri opiskelu- tai työelämään astuvalla on kuitenkaan valmiina selkeää kuvaa siitä, mitä tuleva arki todellisuudessa tarkoittaa. Korkeakouluopinnot eivät edelleenkään sisällä riittävissä määrin työelämätaitojen opettelua. Lisäksi työskentely on muuttunut hyvin itsenäiseksi eikä ohjausta ole aina saatavilla. Tehtävien priorisointi on hankalaa ja itsestään huolehtiminen jää usein opintojen ja työelämän kiireiden alle. Työaika ja vapaa-aika sekoittuvat ja tarve olla saatavilla leimaa monien päiviä. Korkeakouluopintojen aikana olisikin tärkeää saada (ja myös hyödyntää) tietoa siitä, miten omaa jaksamista voi tukea paitsi opintojen aikana, myös työelämään siirryttäessä.
Opinnot tai työelämä eivät ole kuitenkaan ainoita asioita, jotka voivat luoda paineita. Välillä tuntuu, että meidän odotetaan suoriutuvan erinomaisesti aivan kaikilla elämän osa-alueilla. Sen lisäksi, että opinnoissa olisi pärjättävä, tulisi ihmissuhteiden olla hyvin hoidettuja ja merkityksellisiä, oman kodin siisti ja sisustettu, sosiaalisen median kanavien pullistella kauniita kuvia ja mielikuvituksellisia tekstejä. Pitäisi vastata kauneusihanteita ja itseään tulisi kehittää erilaisten jännittävien harrastusten kautta…
Ei kukaan voi jaksaa tällaisten kohtuuttomien ja ristiriitaistenkin odotusten keskellä! Itselleen on syytä olla armollinen ja samalla muistaa, ettei omaa elämää kannata verrata mielikuviin toisten elämästä.
Juuri kokonaisvaltaisuus olisi hyvä ottaa lähtökohdaksi myös ongelmien ratkaisussa. Myötämielisyys itseään kohtaan on ensimmäinen askel. Ovatko itseen kohdistuvat odotukset realistisia? Tapahtuuko mitään pahaa, jos niihin ei pystykään vastaamaan? Kaikilla tulee olla lupa olla myös heikko, pyytää apua ja etsiä tukea silloin, kun sitä tarvitsee.
Mikäli uupumus alkaa vallata tilaa eikä asiaan tunnu löytyvän ratkaisua, on hyvä turvautua ulkopuoliseen apuun. Erityisesti miehillä on tutkimusten mukaan turhan korkea kynnys hakeutua avun piiriin. Avun hakeminen on kuitenkin aina järkevää. Siksi kynnys sen hakemiseen tulee olla mahdollisimman matalalla ja palveluita saatavilla. Mitä nopeammin löydetään tapoja purkaa uupumuksen tai ahdistuksen syitä, sitä parempi on lopputulos.
Ollaan siis armollisia itsellemme. Ulkopuolisten odotusten hyökyaaltoon emme aina voi vaikuttaa, mutta omaan sisäiseen riittävyyden tunteeseen kyllä. Olet hyvä ja aivan riittävä juuri tuollaisena.
Saara-Sofia Sirén
Kirjoittaja on kansanedustaja, ekonomi ja kahden lapsen äiti, jonka arki ei sujuisi ilman läheisten apua.
Lue myös
Uupuminen voi kohdata kenet tahansa ja siitä kannattaa puhua
Missä on kypärä, joka suojaa työntekijää mielenterveyden riskeiltä?