Kesätyöt ovat opiskelijoille erittäin merkittävä asia. Kesätöiden avulla halutaan saada arvokasta kokemusta, hankkia tuloja ja usein myös aloittaa omaa urapolkua.

Kauppatieteilijöille on paljon erilaisia kesätyömahdollisuuksia, sillä meitä tarvitaan melkein yrityksessä kuin yrityksessä.

Kesätyöpaikkoja on tarjolla paljon, mutta niin on hakijoitakin. Työpaikkoja ei siis ole kaikille. Tämä kysynnän ja tarjonnan epätasapaino synnyttää opiskelijoiden keskuudessa kovaa kilpailua, jonka seurauksena työnhakuprosessi muuttuu pitkäksi ja stressaavaksi.

Rekryprosessit vievät turhan paljon aikaa opinnoilta

Erityisesti kauppatietelijöiden keskuudessa on huomattavissa turhautumista liittyen rekrytointiprosesseihin.

En sano, että turhautuminen koskee kaikkia. En myöskään yleistä tämän kirjoituksen sisältöä koskemaan kaikkia yrityksiä.

Kesätöiden haku on kuitenkin muuttunut nopeasti viimeisen viiden vuoden aikana. Aikaisemmin kesätyöt tulivat suurimmaksi osaksi haettavaksi tammikuun lopun ja maaliskuun välillä. Huhtikuun aikoihin päätökset kesätyöpaikkojen jakamisesta oli jo tehty. Työnhakijan näkökulmasta prosessi kesti kokonaisuudessaan muutaman kuukauden.

Nykyään tämä aikataulu ei enää pidä paikkaansa. Kesätyöpaikkoja tulee haettavaksi seuraavaksi kesäksi jo ennen vuodenvaihdetta, jopa marraskuussa.

Suurimmalla osalla opiskelijoista aiemmat kesätyöt ovat loppuneet elo-syyskuussa, jolloin opiskeluun on ollut aikaa keskittyä kunnolla ainoastaan 2–3 kuukautta. Sen jälkeen vaativa työnhakuprosessi alkaa syödä opiskelijoiden aikaa.

Pitkiä rekryprosesseja ei oikein voi välttää, vaikka haluaisikin

Se, että kesätyöpaikat tulevat haettavaksi nykyään aikaisemmin, ei ole ongelma. Ongelma on se, että rekrytointiprosessi pitkittyy. Työnhakija joutuu odottamaan tietoa kohtalostaan jopa monta kuukautta.

Pitkä rekrytointiprosessi voi olla seurausta monivaiheisuudesta tai hakijoiden suuresta määrästä. Parhaimman hakijan löytäminen jopa satojen hakijoiden joukosta vie pakostikin aikaa.

Vaativiin työtehtäviin myös sovelletaan muitakin rekrytointimenetelmiä kuin perinteistä hakemusta ja haastattelua. Erilaiset soveltavat tehtävät tai psykologiset testit ovat aikaa vaativia.

Rekrytointiprosesseihin osallistuminen on yleensä melko väistämätöntä. Meistä lähes jokainen hakee joskus ensimmäistä oman alan työpaikkaa.

Työnantajat odottavat, että prosessi on heidän näkökulmastaan päätöksessä

Monista yrityksistä luvataan viestiä kaikille hakijoille mahdollisimman nopeasti sitten, kun valinnat on tehty. Ideana tämä on reilu, mutta käytännössä opiskelijoille aiheutuu paljon turhautumista ja jopa tilanteita, joissa työpaikkoja jätetään hakematta.

Nimittäin yleensä työnhakijalle ilmoitetaan kielteinen päätös vasta sen jälkeen, kun koko prosessi on saatu työnantajan kannalta päätökseen. Asia voitaisiin hoitaa tehokkaammin ja hakijoiden jaksamista säästäen. Arvostettavaa olisi, että hakijalle ilmoitetaan karsiutumisesta muiden kandidaattien joukosta esimerkiksi viikon sisällä.

Sen sijaan päätöstä voi joutua odottamaan pari kuukautta. Näinä kahtena kuukautena hakija olisi voinut hakea moneen muuhun kesätyöpaikkaan odottamisen sijaan

Työnhaku voi olla pitkä prosessi, mutta sen ei tulisi olla turhan pitkä. Opiskelijoiden stressaamista ja turhautumista voitaisiin vähentää prosessien tehokkuutta lisäämällä. Näin opiskelijoilla olisi mahdollisuus keskittyä täysillä opiskeluun lukuvuoden aikana.

Seuraava kesä onkin jo nyt usealle kesätyötä hakevalle opiskelijoille iso paha mörkö. Yritysten epävarma taloudellinen tilanne johti menneenä kesänä siihen, että avoimia kesätyöpaikkoja peruttiin ja rekrytointiprosesseja jäädytettiin. Opiskelijoille aiheutui huomattavaa epävarmuutta, suurta stressiä ja jopa pelkoa taloudellisesta toimeentulosta.

Rekrytointiprosessien tehostamisella ei voida poistaa vallitsevaa tilannetta, mutta sillä voitaisiin poistaa pitkä odottaminen ja turhan toivon luominen.

Niklas Pippola, puheenjohtaja, Porin Kylterit ry