Vähän aikaa sitten sain puhelun, että minut on valittu Ekonomien Urapalvelut-yksikön johtajaksi. Olin tietysti onnellinen onnistumisestani ja valmis tarttumaan innoissani ja motivoituneena haasteeseen.
Valintaan liittyi myös heti omat epävarmuutensa, joko paljon puhutun huijarisyndrooman vuoksi tai yksinkertaisesti siksi, että aikaisempaa kokemusta johtotehtävistä ei ole.
En tiedä osaanko. En tiedä riitänkö. Miten nopeasti pääsen tiimiin sisään, kun tulen toisesta yksiköstä? Loukkaanko jotakuta kun edes väitän voivani toimia niin kovatasoisen tiimin johtajana ja esihenkilönä?
Ehkä joku muukin painii näiden kysymysten kanssa juuri nyt.
Ehkä joku muukin painii näiden kysymysten kanssa juuri nyt.
Ryhdyin purkamaan uutta tilannetta osaamisiksi: Mitkä ovat vahvuuksiani ja mistä minulla on opettavaisia kokemuksia? Missä tarvitsen eniten tukea?
Edellisessä työssäni tein vaikuttamistyötä yliopistokoulutuksen äärellä. Vaikuttamisessa keskeisiä vahvuuksiani on tilanteiden aistiminen herkästi, kyky reagoida tilanteessa ja myös ennakoida näkymiä, katsella pidemmälle ja suhtautua muutokseen avoimin mielin. Näitä haluan hyödyntää myös johtajana ja tiimin jäsenenä. Vastaavasti tarvitsen tukea, lisää osaamista ja kokemusta, ja myös rutiinia päivittäisessä esihenkilötyössä.
Tähän liittyen, toimituspäällikkömme Ida Levänen kirjoitti tuoreeltaan hyvin itseohjautuvuudesta. Siitä puhutaan paljon, ja minusta tuntuu motivoivalta sopia meille istuvasta tavasta johtaa jokaista itsensä johtajaa.
Lisäksi janoan syvällistä tietoa siitä mitä kaikkea urapalvelut meillä jo sisältävät ja merkitsevät. Ainoastaan siltä pohjalta voin uskottavasti puhua siitä, mitä ne tulevaisuudessa voisivat olla. Mietin sitäkin mitä itse voin palveluntarjoajana jäsenillemme antaa. Tiimiläiset ovat jo avuliaasti antaneet aikaansa, jotta tätä kaikkea voin hahmottaa, iso kiitos siitä.
Saanko tuntea?
Osaamisten lisäksi pohdin paljon tunteita. Voi tuntua itsestään selvältä, mutta totean silti, että olen töissä ihan kokonainen minä, tunteineni kaikkineni. Persoonani ja tunteeni näkyvät etenkin silloin, kun koen jotakin erityisen merkitykselliseksi.
Minua mietityttää miten kohtaan vaikeat tilanteet. Entä jos itkettää? Olen itse pähkäillyt asian niin, että ennemmin olen tilanteessa auki ja oma itseni kuin että esittäisin jotakin harjoiteltua etäistä kuvaa. En tiedä miten siihen kykenisinkään.
Olen ennemmin oma itseni kuin että esittäisin jotakin harjoiteltua etäistä kuvaa.
Tunteiden läsnäolo tuntuu normaalilta. Ne eivät hallitse minua, mutta en myöskään yritä niitä peittää. Paljon epänormaalimpaa olisi, jos yhtäkkiä asiantuntijasta johtajaksi tai toiseen tiimiin siirtyessäni minusta olisi kadonnut temperamentti, huumori ja nauru tai liikutuksen kyyneleet.
Minulle itselleni työyhteisössä kaiken ytimessä on luottamus. Luottamus itseen ja muihin, tunne samassa paatissa olemisesta. Se linkittyy mielestäni vahvasti tunteiden läsnäoloon ja niistäkin mahdollisimman suoraan puhumiseen. Myös uravalmentajamme Tiina Myöhänen-Astikainen vinkkasi viiteen johtamisvinkkiinsä vahvasti luottamuksen rakentamisen.
Oppisitko kanssani?
Olen tähän mennessä työuralla puhunut puhumasta päästyäni työuran aikaisesta jatkuvasta oppimisesta ja työssä oppimisesta. Nyt olen itse aivan oppimisen ytimessä, syvässä päässä. Puolentoista viikon kokemuksella olen jo oppinut hurjasti. Onkin lohdullista huomata, että johtamistakin oppii, vaikka joku sinnikäs saattaa edelleen hokea, että sellaiseksi synnytään.
Turun kauppakorkeakoulun dekaani Markus Granlund kirjoitti tästä(kin) hyvin tuoreessa blogissaan. Hyvä merkki on se, että minun tekee mieli kirjoittaa paljon oman ajatteluni jäsentämiseksi. Iltaisin oppimisen huomaa väsymyksestä.
Iltaisin oppimisen huomaa väsymyksestä.
Esihenkilönä kasvaminen tuntuu hitaalta prosessilta minulle, joka olen perusluonteeltani kärsimätön. Hienoa kuitenkin on avuliaan tiimin lisäksi se, että minulla on ollut todella hyviä esihenkilöitä. Ammennan oppia siis myös heidän toimintatavoistaan. Useampi heistä on myös tarjonnut jo apuaan, mikä on upeaa.
Entä oletko sinä vastaavassa uratilanteessa? Olethan minuun yhteydessä? Minua inspiroi vertaismentoroinnin ajatus, ja olisin innostunut sitä kokeilemaan. Jos meitä on useampia, vaihdetaan mieluusti laajemmallakin konklaavilla ajatuksia.
Lisäksi toivon kuulevani vinkkauksia hyviin artikkeleihin tai kirjoihin, podcasteihin ja myös koulutuksiin, jotka tukevat tässä uravaiheessa.
Minut löytää perinteisten kanavien lisäksi myös Twitteristä, jossa mieluusti käyn keskustelua näistäkin asioista!
Ota yhteyttä
Twitterissä: @SuviEriksson
Puh. 040 848 8935
suvi.eriksson@ekonomit.fi
Oletko esihenkilö tai kiinnostunut esihenkilötehtävistä? Ekonomien jäsenenä saatavillasi on tukea ja yhteisöllistä oppimista: