Aloituspaikkakeskustelu käy kuumana. Kauppatieteellisten alojen opiskelijat ovat huolissaan aloituspaikkojen lisääntymisestä. Tutkimuslaitos Laboren johtaja, professori Mika Maliranta, sanoi Helsingin Sanomissa 25.11., että aloituspaikkojen lisääminen olisi tärkein lääke talouskasvuun. Mitä ajattelen tästä ristiriidasta Suomen Ekonomien koulutuspoliitikkona.
On täysin ymmärrettävää, että kun kaupungin pankkikonttorien muutamaa kesätyöpaikkaa hakee tuhannet opiskelijat tai trainee-hauissa on vaikea päästä haastatteluunkaan, niin fiilis on se, että opiskelijamäärälle pitäisi tehdä jotain.
Viime kesän kesätyökysely osoitti, että kylterien oli hankalampi saada töitä, ja se heijastelee tuntemuksiin myös tulevan kesän osalta. Opiskelijoilla huoli seuraavan kesän töistä alkaa jo marraskuussa.
Kuka päättää aloituspaikoista?
Koulutustason nosto on yksi maamme hallituksen kärkitavoitteista, ja riittävän koulutustason merkitys talouskasvulle on ilmeinen. Tällä hallituskaudella tiede- ja kulttuuriministeri Sari Multala on myöntänyt lisärahoitusta uusiin aloituspaikkoihin mm. lääkärien, varhaiskasvatuksen opettajien ja sairaanhoitajien koulutukseen. Kauppatieteisiin ei ole vastaavaa lisäystä tullut, mutta yliopistot ja tiedekunnat itse ovat tehneet aloituspaikkalisäyksiä esimerkiksi kansainvälisiin ohjelmiin.
Yliopistoilla on autonomia päättää siitä, miten paljon opiskelijoita he ottavat. Vaikka poliitikot määräisivät millaisia rahoja aloituspaikkoihin, niin loppujen lopuksi päätöksentekijät ovat yliopistojen ja tiedekuntien hallinnoissa.
Yliopistojen päätöksentekoon voi vaikuttaa hakemalla hallinnon opiskelijaedustajaksi eli hallopediksi tiedekunnan toimielimiin tai laittamalla heille viestiä. Yleensä tehtävään ei ole hirmuista tunkua ja on harmi, että välillä opiskelijoiden edustus tärkeistä kokouksista puuttuu kokonaan. Nämä aiheet ovat usein opiskelijaedustajille uusia, kun politiikan kiemurat ovat välillä kinkkisiä. Suomen Ekonomit tuo tätä aihetta vuosittain esille koulutuksissa esimerkiksi kylteri-kopoille.
Aloituspaikkamäärään vaikuttavat taustatekijät eivät ole muuttuneet
Suomen Ekonomien vaikutustyö tapahtuu politiikan tasolla ja huoli aloituspaikkojen määrästä on keskeisesti mielessämme! Vaikuttamistyömme perustuu aina faktoihin, ja esimerkiksi työllisyystilanne on sellainen, jota seuraamme jatkuvasti.
Tällä hetkellä alle 30-vuotiaista ekonomeista hyvin pieni osa saa työttömyyspäivärahaa ja tilanne on ollut jo pitkään sama. Työmarkkinat siis vetävät ekonomeja ja palkkakehityskin on ollut suotuisaa. Lisäksi seuraamme koulutuksen laadun arvostusta, ja se on saanut kyselyissämme hyvät arvosanat valmistuneilta opiskelijoilta.
Vaikuttamisen painopiste on meillä siis ollut siinä, että kauppatieteellisen alan aloituspaikkoja lisättäisiin vain hyvin harkitusti. Koska data ei ole muuttunut huonompaan suuntaan, emme ole lähteneet myöskään vaikuttamisen suuntaa muuttamaan.
Aloituspaikoista puhuttaessa nostetaan usein esille Lääkäriliiton tiukka aloituspaikkapolitiikka. Heidän argumenttinsa vaikuttamisen taustalla ovat hyvin erilaiset. Lääkärien koulutus on moninkertaisesti kalliimpaa esimerkiksi kauppatieteelliseen koulutukseen verrattuna. Lisäksi koulutuksessa opiskellaan pelastamaan ihmishenkiä, mikä saa koulutuksen järjestäjät varovaisiksi muutosten suhteen.
Onko ensi kesä jo valoisampi?
Jos tarkastellaan yksittäisiä työpaikkoja, niin kaikista halutuimpiin paikkoihin ja “huippuvirkoihin” on kova kysyntä ekonomien määrästä riippumatta. Niihin on aina vaikea päästä.
Yleinen työllisyystilanne on ollut haastava, mutta Suomen Ekonomien pääekonomisti Elias Erämaja on optimistinen, että suhdanteet piristävät työllisyystilannetta ensi kesään mennessä. Hän uskoo, että laskusuhdanteen päättymisen myötä tuleva kesä on jo valoisampi.