Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen eteen tehty työ on kantanut hedelmää ja yhdenvertaisuuden edistäminen on onnistunut mm. lainsäädäntöteitse. Kuitenkin yhä tänä päivänä vähemmistöt joutuvat kohtaamaan syrjintää, epäasiallista kohtelua ja jopa viharikoksia oman identiteettinsä vuoksi.
Syrjintä näkyy myös työelämässä: Euroopan perusoikeusviraston teettämän kyselytutkimuksen mukaan 11 % suomalaisista vastaajista koki tulleensa syrjityksi työelämässä tai työnhaun aikana kuuluessaan seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön. Vastaava luku opiskelijoiden keskuudessa opiskelumaailmassa oli 6 %. Prosenttikin on liikaa, sillä ketään ei tulisi syrjiä hänen seksuaalisuutensa tai sukupuoli-identiteettinsä vuoksi. Tämän toteaa myös esimerkiksi perustuslaki ja yhdenvertaisuuslaki.
Syrjintään puuttuminen on jokaisen velvollisuus
Työelämässäkin on otettu isoja harppauksia eteenpäin yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmat ovat tärkeässä roolissa, kun työpaikoilla kartoitetaan yhdenvertaisuuden toteutumista. Lisäksi niissä listataan mahdollisia toimenpiteitä tilanteen parantamiseksi. Suunnitelmat eivät kuitenkaan yksin riitä. Tämän vuoksi tarvitaan myös tekoja.
Jotta syrjintään voidaan puuttua, tulee ensin määritellä, mistä on kyse. Syrjinnällä tarkoitetaan sitä, että henkilöä kohdellaan epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta johonkin henkilöön liittyvän syyn perusteella. Syrjintä voi olla myös välillistä, mikäli esimerkiksi työpaikan sääntö tai käytäntö asettaa jonkun muita epäedullisempaan asemaan pohjautuen henkilön ominaisuuksiin. Ominaisuuksilla viitataan yhdenvertaisuuslaista löytyviin syrjintäperusteisiin, joihin myös seksuaalinen suuntautuminen lukeutuu. Häirintä on myös syrjintää, jos se perustuu syrjintäperusteisista löytyviin ominaisuuksiin.
Mikäli syrjintää tapahtuu työpaikalla, tulee työnantajan puuttua tilanteeseen heti, kun hän on tullut tietoiseksi syrjinnästä. Mikäli työnantaja ei ryhtyisi toimenpiteisiin, voit olla yhteydessä työsuojeluviranomaisiin.
Työnantajan lisäksi meidän jokaisen velvollisuus on puuttua syrjintään, mikäli kohtaamme tai havaitsemme sellaista. Jokaisella tulee olla oikeus tulla työpaikalleen juuri sellaisena kuin on, ilman pelkoa siitä, että tulisi syrjityksi tai muuten epäsuotuisasti kohdelluksi ominaisuuksiensa perusteella. Siksi meidän kaikkien tulee syrjintään puuttumisen lisäksi pohtia omaa toimintaamme siinä, miten voimme tukea niitä, jotka eivät yhteiskunnan asettamien normien vuoksi voi tai uskalla ilmentää identiteettiään työpaikallaan.
Miten toimia, jos koen syrjintää työpaikallani
(toimintaohjeet julkaistu Ekonomien sivuilla 25.9.2020)
Jokainen tilanne on yksilöllinen, mutta pääsääntönä kannattaa toimia seuraavasti, mikäli koet syrjintää työpaikallasi:
Toimi näin:
- Luo kokonaiskuva siitä, mitä on tapahtunut. Ketkä ovat osallisena? Onko esimerkiksi esihenkilön tehtävä puuttua vai onko kenties niin, että esihenkilö itse syyllistyy epäasialliseen käytökseen? Yritä ensin ottaa asia puheeksi henkilön kanssa, joka on mielestäsi syyllistynyt häirintään tai syrjintään.
- Työpaikalla voi kääntyä esimerkiksi esihenkilön, luottamusmiehen tai työsuojeluvaltuutetun puoleen. Työpaikalle tai esimerkiksi yksittäisiin tilaisuuksiin tai tapahtumiin voi myös valita häirintäyhdyshenkilön, jolle voi kertoa kokemastaan syrjinnästä tai häirinnästä. Hänen tehtävänsä on neuvoa ja tukea, ei toimia tuomarina.
- Syrjintää kokeneella on oikeus vaatia tapaukseen liittyvät perustelut. Mikäli perusteluja ei saa tai ne eivät ole oikeita, on syytä olla yhteydessä työsuojeluviranomaiseen tai omaan ammattiliittoon.
- Syrjintään on syytä puuttua mitä pikimmiten, sillä syrjintätapaus vanhentuu asiasta riippuen 1–2 vuodessa.