Ekonomi, kanslianeuvos Mikko Leppänen menehtyi pitkäaikaisen sairauden murtamana 16.7.2024. Hän syntyi Kauhajoella 2.3.1934. Valmistuttuaan ylioppilaaksi vuonna 1956 hän aloitti opinnot Kauppakorkeakoulussa, josta valmistui ekonomiksi 1962.

Opiskeluaikanaan hän toimi Kauhajoen Kunnallislehden päätoimittajana ja samanaikaisesti myös Kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan, KY:n pääsihteerinä. Työura jatkui KY:n talousjohtajana vuoteen 1973, jonka jälkeen hän toimi SVUL:n talousjohtajana, Eläkevakuutusyhtiö Kalervon talous- ja hallintojohtajana ja viimeksi Suomen Ekonomiliitto SEFE ry:n toimitusjohtajana eläköitymiseensä saakka vuonna 1994. Hän suoritti myös HTM tutkinnon ja toimi tilintarkastajana useissa yhteisöissä.

Mikko oli ennakkoluuloton, luova ja asioihin perehtyvä ihminen. Tehtävissään hän verkostoitui niin talouselämän kuin eri järjestöjen avainhenkilöiden kanssa ja toimi useiden yhtiöiden, mm Amer-Yhtymä Oy:n, Talouselämä Oy:n, Ferenda Oy:n sekä Eläke-Sampo Oy:n hallinnossa. Mikon osaamisesta pääsivät hyötymään myös monet yhteisöt, muun muassa HOAS, KY, Kaupallisten ja teknisten tieteiden tukisäätiö KAUTE, SVUL, Akava, Espoon kulttuurikeskus ja Sydänsäätiö.

Merkittävän panoksensa hän antoi Suomen Ekonomiliitto SEFE ry:ssä, jossa hän uudisti liiton sijoitustoiminnan. Yksipuolinen Amer-Yhtymä Oy:n osakkeita sisältänyt salkku muotoutui hänen johdollaan monipuoliseksi suomalaisia pörssiosakkeita ja muita sijoitusinstrumentteja sisältäväksi portfolioksi. Järjestön muotoutuminen aktiivisia palveluita tarjoavaksi edunvalvontajärjestöksi otti hänen toimitusjohtajakaudellaan aimo askeleita eteenpäin.

Mikko oli myös hyvä seuramies, joka pyrkimättä seuran keskipisteeksi huolehti siitä, että tunnelma oli rento ja välitön. Esimiehenä hän oli kannustava, kehitti alaisiaan ja toi esille heidän ansioitaan. Sanomalehtityössä hioutunut sanavalmius näkyi ja kuului hänen puheissaan ja Ekonomi-lehden pääkirjoituksissa. Hänen mieliteesinsä oli “kustannusten häviämättömyyden laki”. Sen mukaan: “Jokaisen tavaran tai palvelun tuottamisesta syntyy kuluja, jotka tulee kattaa. Ne maksaa joko loppukuluttaja tai julkinen valta eli me veronmaksajat.”

Mikon salaiset voimavarat olivat hänen vaimonsa, tekstiilitaiteilija, professori Laila sekä tyttärensä Anu. Heidän kanssaan hän nautti kahdesta intohimostaan Kemiönsaaren merimaisemista ja Lapin luonnosta Västanfjärdin kalastajamökkiä ja Lainion kelohuvilaa tukikohtana pitäen.

Harri Tilli
Markku von Hertzen
Kirjoittajat ovat Mikon ystäviä ja Ekonomien puheenjohtajia hänen toimitusjohtaja-aikanaan.