Laboren johtajan ja Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun professorin Mika Malirannan mukaan talouspolitiikassa on syytä katsoa, ovatko muuttovirrat tasapainossa, sillä ihmiset äänestävät jaloillaan.
– Meillä ei ole systemaattisesti valtavaa aivovuotoa toisin kuin Virossa. Meidän on kuitenkin jatkuvasti katsottava rajojen yli ja tarkasteltava, mitä siellä tehdään, Maliranta sanoo.
Ruotsiin ja Tanskaan muuttaminen ja siellä työllistyminen on helppoa, jos ruotsin kieli on vahvassa hallinnassa. Ruotsissa on juuri tehty kevennystä ansiotulojen verotukseen, minkä Maliranta arvioi luovan hieman lisäpainetta saman tekemiseen Suomessa.
Palkkavertailu on yllättävän mutkikasta
Eri ammattien palkkataso on pitkällisen kehityskaaren tulosta.
– Yleisellä tasolla voidaan sanoa, että työn tuottavuuden kasvu on reaalipalkkojen nousulle välttämätön ja pitkällä aikavälillä melkeinpä riittäväkin edellytys. Palkat jäävät kaikilla alemmaksi sellaisissa maissa, joissa työn tuottavuus on heikko. Kaikki tuottavuuteen suoraan tai välillisesti vaikuttavat tekijät ohjaavat myös reaalipalkkatasoa, Maliranta sanoo.
Kansainvälisessä palkkavertailussa ollaan kiinnostuneita reaalipalkoista, mutta niiden vertailu on yllättävän mutkikasta. Vertailevaa tutkimusta reaalipalkoista maiden välillä ei ole juurikaan tehty.
Yksi syy on Malirannan mukaan se, että huomioitavia tekijöitä on niin paljon. Norjassa palkan pitää olla korkea, sillä hintataso on erittäin korkea. Ruotsissa taas työnantajamaksut ovat Suomea korkeammat, eli työntekijän palkasta pidätetään tässä kohtaa enemmän veroluonteisia maksuja kuin Suomessa. Pohjoismaiden ulkopuolella vertailua vaikeuttaa erot siinä, mitä julkisia palveluita on saatavilla. Kun Amerikasta on palattu takaisin Suomeen töihin, moni on huomannut, että täällä palkasta jää enemmän käteen.
Maliranta korostaa, että paremman palkan toivossa ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Palkkatutkimusten mukaan erittäin tehokas tapa saada parempaa palkkaa on vaihtaa työnantajaa Suomen sisällä.
– Yleissitovat palkkasopimukset koskevat useita ekonomeja. Kun yksilötasolla tutkitaan toteutuneita palkkoja, on huomattu, että usein palkat ovat kasvaneet enemmän kuin sopimukset olisivat niihin vaikuttaneet: tapahtuu liukumia. Viime vuosina erityisesti korkeakoulutettujen liukumat ovat kasvaneet ja eniten niillä korkeakoulutetuilla, jotka ovat vaihtaneet työnantajaa edellisen vuoden aikana.
Kuilu reaalipalkkojen välillä uhkaa kasva
Korkeakoulutetuista on kova kysyntä suomalaisilla työmarkkinoilla. Malirannan mukaan meidän elinkeinorakenteemme suosii korkeakoulutettuja, ja heitä ei ole riittävästi. Korkeakouluista valmistuu aiempaa vähemmän väkeä, eikä korkeakoulujen tarjonta ole reagoinut lisääntyneeseen kysyntään. Palkallisesti ekonomit ja insinöörit ovat hyötyneet tilanteesta eniten.
– On puhuttu, että verotusta pitää alentaa, jotta kouluttautumiseen olisi kannustimet. Se pitää paikkansa. Mutta aloituspaikkojen määrä ei ole kasvanut lähellekään samaan tahtiin tarpeen kanssa, Maliranta sanoo.
Lyhyellä aikavälillä tämä nostaa palkkoja. Pitkällä aikavälillä korkeakoulutetut eivät itsekään hyödy tilanteesta. Heillä on korkea rooli kansantaloudessa työn tuottavuuden kasvussa. Pula korkeakoulutetuista laskee koko kansantalouden työn tuottavuuden kasvua ja sitä kautta myös reaalipalkkoja.
– Korkeakoulutettujen suhteellinen rooli on sitä merkittävämpi, mitä vauraampi maa on. Jos haluamme olla vauras maa, meillä pitää olla paljon korkeakoulutettuja. Tämä huoli on ollut aivan liian pieni viimeisten vuosien aikana. Ruotsissa ja Tanskassa korkeakoulutettuja valmistuu huomattavasti enemmän. Nyt muuttoliike on tasapainossa, mutta pitkittyessään kuilu reaalipalkkojen välillä uhkaa kasvaa.
Teksti: Juha-Pekka Honkanen
Kuva: Vesa Laitinen
Artikkeli on julkaistu alun perin Ekonomi-lehdessä 2/2023. Suomen Ekonomien jäsenenä saat lehden kotiin kuljetettuna neljä kertaa vuodessa, minkä lisäksi lehti on luettavissa jäsensovellus eLoungessa.
