Kysyimme keväällä kyltereiltä opintojen aikaisesta työharjoittelusta ja kokopäivätyöstä, sekä niihin liittyvästä palkkauksesta. Kyselyyn vastasi 300 kylteriä. 

Heistä 86 prosenttia ilmoitti olleensa kokopäivätyössä, esimerkiksi kesätyössä tai trainee-ohjelmassa. Heistä 74 prosenttia piti saamaansa palkkaa kohtuullisena suhteessa tekemäänsä työmäärään ja sen vaativuuteen. Neljäsosa vastaajista oli sen sijaan tyytymätön palkkaansa. 

Ylivoimaisesti yleisin palkkahaitari kokopäivätyöstä oli 2000-2500 euroa kuukaudessa. Vastaajista 56 prosenttia kuului tähän ryhmään. 18 prosenttia ilmoitti palkkansa olleen 1500-1999 euroa ja suunnilleen yhtä moni yli 2500 euroa kuukaudessa. Noin kymmenellä prosentilla kokopäivätyötä tehneistä kuukausipalkka jäi alle 1500 euron. 

78 prosenttia koki, että oli saanut työstä sellaista hyötyä (jotain muuta kuin rahallista), että tekisi työn uudelleen. Hyödylliseksi koettiin työpaikasta saatu käytännön kokemus, uudet tiedot ja taidot sekä verkostot. Moni myös kertoi saaneensa työn ansiosta vakituisen työsuhteen. 

Työharjoittelussa pienemmät palkat 

Kyselyyn vastanneista noin puolet oli ollut työharjoittelussa, josta on saanut opintopisteitä. 38 prosenttia heistä oli ansainnut 2000-2500 euroa kuukaudesta. 1500-1999 euroa ansainneita oli 23 prosenttia ja yli 2500 euroa ansainneita 10 prosenttia. Kolmannes tienasi alle 1500 euroa, 13 prosenttia peräti alle 500 euroa kuukaudessa. 

Harjoitteluajan palkkoihin oltiin tyytymättömämpiä kuin kokopäivätyön palkkaukseen. 64 prosenttia vastaajista piti korvausta kohtuullisena tehtyyn työmäärään nähden ja 36 prosenttia ei. 

Työn vaativuus määrittää palkan 

Suomen Ekonomien työmarkkinajohtajan Riku Salokanteleen mukaan tulokset olivat odotetut. ”Suurin osa yrityksistä on ymmärtänyt aivan oikein tehtävien ja palkan välisen yhteyden. Kuitenkin välillä meille tulee opiskelijoilta alhaiseen palkkatasoon liittyviä ihmettelyjä, joten aavistus ongelmistakin oli olemassa. Ongelma ei onneksi ole kovin laaja, mutta kyllä nämä yksittäiset tapauksetkin on kitkettävä pois. Siihen lähdemme nyt syksyllä miettimään keinoja.” 

Jos opiskelijan tekemä työ on sellaista, että yritys tarvitsisi työn tekemiseen joka tapauksessa henkilön tai yritys saa työstä laskutettavaa tuloa, tekijälle kuuluu maksaa Salokanteleen mukaan vähintään kohtuullinen korvaus työn vaativuuden mukaisesti. ”Nimike ei merkitse vaan se, mitä tekee. Opiskelijastatus tai työharjoittelu ei voi automaattisesti tarkoittaa huonoa palkkaa”, Salokannel muistuttaa. 

Jos kyseessä on oikeasti harjoittelu, jossa opiskelija esimerkiksi seuraa johdon työskentelyä, tutustuu yrityksen erilaisiin työtehtäviin ja tekee avustavia tehtäviä oppiakseen, silloin ymmärrettävästi palkkakin on pienempi.  

”Ilmaisen työn teettäminen on väärin” 

Lähes kaikki kyselyyn vastanneet kylterit olivat sitä mieltä, että kaikesta tehdystä työstä – myös harjoittelun yhteydessä tehdystä – tulisi saada kohtuullinen rahallinen korvaus. ”Harjoittelijalle ei tarvitse maksaa ammattilaisen palkkaa, mutta myöskään harjoittelijan palkalla ei kuulu teettää ammattilaisen työtehtäviä”, kommentoi eräs vastaaja. 

Opiskelijat tyrmäävät palkattomat harjoittelut, joita on myös tarjottu. ”Näen ilmaistyön opiskelijoiden hyväksikäyttönä”, totesi eräs opiskelija.  ”Vuokra pitää pystyä maksamaan ja saada ruokaa jääkaappiin – en ikinä menisi palkattomaan harjoitteluun”, kertoi toinen. 

Moni kertoi siitä, että pienet palkat vaikeuttavat opiskelijoiden taloudellista tilannetta. Hyvä palkka sen sijaan motivoi ja kannustaa tekemään parhaansa. 

Vastaajat olivat melko tyytyväisiä Suomen Ekonomien vuosittain julkaistaviin kesätyöpalkkasuosituksiin. 65 prosenttia piti niitä tasoltaan sopivana. 13 prosentin mielestä suositukset ovat liian korkeat ja 22 prosentin mielestä liian matalat.