Kotitalousvähennystä on pidetty vain yhdentekevänä verotukena hyvätuloisille. Verohallinnon tilastot kertovat aivan muuta.
Vuonna 2023 kotitalousvähennystä käytti 504 000 tulonsaajaa. Yli puolet (54,5 %) heistä ansaitsi alle 50 000 euroa vuodessa. Yli 100 000 euroa ansainneita oli noin 12 %, ja heidän osuutensa koko vähennyspotista vain 16,3 %. Suurin hyöty kotitalousvähennyksestä on siis kohdistunut pieni- ja keskituloisille.
Vähennyksen hyödyt heijastuvat myös kansalaisten asenteista. Aula Research tutki Suomen Ekonomien pyynnöstä yli tuhannen suomalaisen näkemyksiä kotitalousvähennyksestä, sen käyttämisestä ja hallituksen päätöksestä leikata sitä.
Tulokset ovat hätkähdyttävät: vastaajista vain 9 % kannattaa kotitalousvähennyksen leikkausta. Leikkauksen vastustajia on kaikissa ikäryhmissä, tuloluokissa ja ammattiasemissa yhtä lailla. Myöskään poliittinen tausta ei juurikaan vaikuta mielipiteeseen.
Toinen tärkeä havainto on, että 82 % vastaajista piti kotitalousvähennystä hyvänä tapana tukea kotitalouksien palveluiden ostoa. Päinvastaista mieltä oli vain 5 % vastaajista.
Vastaajista 70 % oli myös sitä mieltä, että kotitalousvähennys on hyvä tapa torjua harmaata taloutta.
Voikin sanoa, että kotitalousvähennys on tärkeä lähes kaikille suomalaisille. Sitä pidetään järkevänä verotukena, vaikka sitä ei itse käytettäisikään.
Kotitalousvähennyksen leikkaus vaikuttaa rahan käyttöön: kyselyssä neljännes vastaajista sanoi vähentävänsä hankintoja. Tämä näkyy väistämättä eri puolilla yhteiskuntaa. Jos esimerkiksi vanhusten kotihoitoa hankitaan vähemmän, hoivataakka siirtynee nopeammin julkiseen terveydenhuoltoon.
Siivouspalveluista karsiminen vaikuttaa perheiden ajankäyttöön, ja varsinkin vaativissa ja kuormittavissa ammateissa myös työn ja vapaa-ajan väliseen tasapainoon. Sillä voi puolestaan olla vaikutuksia työhyvinvointiin ja tuottavuuteen.
Kaikkein tärkeintä on havaita, että kotitalousvähennystä käytetään ylivoimaisesti eniten, noin miljardilla eurolla, kotien kunnossapitoon ja perusparannukseen. Sen avulla on pidetty yllä suomalaisten tärkeimmän omaisuuserän, asunnon, arvoa.
Jos remontteja joudutaan siirtämään, koska niihin ei ole kotitalousvähennyksen leikkauksen takia varaa, on uhkana asuinrakennusten kunnon nopea heikentyminen ja turha arvon menetys.
Lisäksi varsinkin harvaan asutuilla seuduilla kotitalousvähennyksellä on pidetty yllä alueellista elinvoimaa ja työllisyyttä, koska palveluostot ovat useimmiten paikallisia.
Kotitalousvähennystä voikin pitää toimivana ja kasvua luovana talouspolitiikan välineenä. Vuonna 2023 vähennyksellä ostetun työn arvo oli 1,38 miljardia euroa. Vajaassa kymmenessä vuodessa ostojen arvo on kasvanut lähes 40 %. Suuruusluokaltaan ostot vastaavat monen yksittäisen toimialan, kuten esimerkiksi paperiteollisuuden palkkakustannuksia.
Viime vuosina kotitalousvähennykseen liittyvä päätöksenteko on ollut tempoilevaa. Ehdot ovat muuttuneet usein, mikä on tehnyt palveluiden ostamisen aikatauluttamisesta vaikeaa.
Viimeisin leikkaus osui suhdannepoliittisesti huonoon aikaa. Yksityinen kulutus matelee ja yrityksiä on ajautunut konkurssiin ennätysmäärä. Kun kuluttajien luottamus on alamaissa, kotitalousvähennyksen leikkaus ei rohkaise ostamaan hoiva- tai remonttipalveluita. Jos ne on pakko hankkia, muiden palveluiden ostaminen voi hiipua tai jopa loppua tykkänään. Asuntokuntien ja pk-yritysten talouden dynamiikan kannalta kotitalousvähennyksen leikkaaminen oli virhe.
Kansalaiset ansaitsevat vakaan näkymän tärkeiden investointiensa suunnitteluun – samoin kuin heitä niiden toteuttamisessa palvelevat yritykset. Kotitalousvähennyksen leikkaamisen sijaan tulisikin panostaa verotuen ennakoitavuuteen ja pysyvään tasokorotukseen.
Jutun kirjoittajat: Suomen Ekonomien pääekonomisti Elias Erämaja ja Akavan pääekonomisti Pasi Sorjonen
