Vastuullisuus tulee osaksi yritysten arkea rytinällä, sillä tiukentuvan lainsäädännön myötä se on muuttumassa pehmeästä arvokeskustelun aiheesta jopa kirjaimellisesti rikosoikeudelliseksi vastuuksi. Myös kuluttajat peräänkuuluttavat vastuullisuutta.
Kun seuraa lyhyenkin hetken vierestä, kuinka ekonomi Eeva Heikkilä ja lakimies Satu-Marja Tenhiälä jatkavat vastuullisuuspohdintaa siitä, mihin keskustelukumppani oman lauseensa päätti, on helppo ymmärtää eri alojen ammattilaisten törmäyttämisen teho. Heikkilä työskentelee vastuullisuuspäällikkönä elintarvikealan konserni Snellmanilla. Tenhiälä on kansainvälisten metsäasioiden asiantuntija Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK:ssa. Heitä yhdistää innostus vastuullisuuden edistämiseen.
Vertaismentorointi avartaa näkemyksiä
Vertaismentoroinnin suurin hyöty on mentorointiparin eroavaisuuksissa. Direktiiviviidakon keskeltä maailmaa katsova Tenhiälä sai Heikkilältä näköalan siihen, mitä vastuullisuus on perheyrityksen arjessa. Tenhiälä kutsuukin suhdetta vastuullisuuskaveruudeksi, joka jatkuu ohjelman päättymisen jälkeenkin.
– Olen saanut Eevalta hirveästi eväitä siihen, mitä vastuullisuus käytännön vinkkelistä tarkoittaa. Pyörittelen itse papereita ja lueskelen artikkeleita, mikä on aika kaukana käytännöstä, Tenhiälä sanoo.
Heikkilä sanoo, että mentoripari on opettanut puolestaan paljon siitä, miten lakeja tehdään ja että lait voivat olla keskenään ristiriitaisiakin. Yhteiset kahvituokiot ovat opettaneet senkin, miten ongelma ratkaistaan, kun yksi lakipaketti kertoo yhtä ja toinen toista.
– Itse olen päättänyt jo aiemmin rakastaa lakia ja regulaatiota, sillä silloin elämä on paljon helpompaa. Ne tekevät vastuullisuustyöstäkin systemaattista, Heikkilä sanoo.
Lainsäädäntö luo mahdollisuuksia
EU:n ehdotus huolellisuusvelvoitedirektiiviksi julkaistiin helmikuussa. Siinä huolellisuusvelvoitteen ehdotus on Tenhiälän mukaan ristiriidassa sekä suomalaisen osakeyhtiö- että vahingonkorvauslainsäädännön kanssa. Nykyiselläänkin se kertoo esimerkkinä siitä, miksi vastuullisuuteen on herättävä viimeistään nyt.
– Jos alihankintaketjussa rikotaan ihmisoikeuksia, vastuu ulottuu toimitusjohtajaan ja tämän puuttuessa aina yhtiön hallitukseen asti, Tenhiälä sanoo.
EU:n vastuullisuuslainsäädäntö ei ole ongelmatonta, ja ehdotusten odotetaan muuttuvan vielä matkan varrella.
– Osa unionin vastuullisuuslainsäädäntöehdotuksista on kyllä aika kamalia. Jos ne menevät sellaisenaan läpi, niitä voi olla vaikea implementoida ja toteuttaa.
Tenhiälän näkökulmasta mahdollisuus vastuullisuusviestintään syntyy juuri silloin, kun yritys toimii lain vaatimaa minimiä paremmin. Kun yritykset haluavat ylittää nämä lainsäädäntövaatimukset, vastuullisuus koko unionissa ottaa aimo harppauksen eteenpäin.
Hän painottaa, ettei vastuullisuus ole yrityksen hyveviestintää, vaan konkreettisia toimenpiteitä sääntelyyn vastaamiseksi. Muutokset tulevat pienten ja keskisuurten yritysten arkeen viimeistään niiden arvoketjujen myötä. Esimerkiksi metsäalalla lainsäädäntö voi vaikuttaa koskettavan vain metsäyhtiöitä, mutta todellisuudessa ne sitovat jokaista aina metsänomistajaan asti.
– Vaikka monet yritykset ovat jo valveutuneita vastuullisuudessa, tuntuu monella asia olevan vielä ’sit kun’ -asteella. ’Sit kun’ tulee nopeasti, ja silloin on liian myöhäistä alkaa miettiä näitä asioita.
Tee yritysvastuusta näkyvää
Heikkilä huomauttaa, että vastuullisuus pitää sisällään useita ulottuvuuksia ja näkökulmia: ilmasto- ja ympäristökysymysten tutkimustietoa karttuu vuosittain ja lainsäädännöstä tulee alati monimutkaisempaa. Snellmanilla asia on ratkaistu paneutumalla vuosittain muutamiin teemoihin.
– Vastuullisuudesta pitää tehdä näkyvää sekä meille itsellemme että asiakkaillemme. Kun se on näkyvää, sitä voi myös johtaa, Heikkilä sanoo.
Se vaatii jalkautumista konsernin jokaiseen kolkkaan ja lukemattomia juttutuokioita kahvikupposten ääressä.
– Virkkaan hissun kissun vastuullisuusmattoa ihmisten väliin. Kuulen, mitä he tekevät, ja kerron, mitä muualla on tullut vastaan. Kyse on nöyrästä jalkatyöstä.
Teksti: Juha-Pekka Honkanen