Avioliitto ja avoliitto

Yhdessäolo vaatii usein tuekseen julistuksen myös ulkopuoliselle maailmalle. Olen suhteessa, liitossa, avoliitossa, avioliitossa tai loukussa – aina tilanteen ja kohdeyleisön viitekehyksessä. Edellä kuvatut termit kuvaavat kaikki yhdessäoloa, mutta vain muutamalla niistä on juridinen luonteensa. Avioliitto ja avoliitto ovat tunnustettuja yhdessäolon muotoja, jotka voivat saada oikeassa elämässä myös oikeudellista merkitystä. Näistä avioliitto enemmän ja avoliitto huomattavasti vähemmän. Laivan lipuessa rakkauden satamaan ei sataman nimellä ole merkitystä – vai onko sittenkin?

Asianajaja ei ole yksin valonlapsi, vaan myös rakkauden lähetti. Asianajaja auttaa ihmisiä solmimaan sopimuksia – myös rakkauden sopimuksia. Avioliitto on sopimus. Se on vaaleanpunaisin purjein rakkauden satamaan livuttaessa tehty lupaus toiselle yhdessä elettävästä elämästä harrastuksineen, koulutuksineen, työelämineen, kenties lapsineen, kiikkustuoleineen, ryppyineen ja muistoineen. Tämä on sopimuksen toinen puoli eli sopimus rakkaudesta myötä- ja vastamäessä sekä muusta sellaisesta. Avioliitto on, kuten oman hääautoni takaikkunassa luki, pyristelyä ”yhdessä ylämäkeen”. Ylämäkeen voi kuitenkin juosta myös avoliitossa ja juoksua koskevan lupauksen voi antaa muuallakin kuin alttarilla. Hiki ja krampit tulevat joka tapauksessa.

Oikeudellisesta sääntelystä avioliitossa ja avoliitossa

Juridiselta näkökannalta on eroa, juostaanko ylämäkeen avioliitossa vai avoliitossa. Avioliitto on aviovarallisuusoikeudellinen sopimus puolisoiden välillä. Avioliitossa puolisot sopivat muun ohella siitä, että kummallakin puolisolla on oikeus toisen puolison (avio-oikeudenalaiseen) omaisuuteen. Mikäli avioliitto päättyy, on vähempivaraisella puolisolla oikeus saada tasausta varakkaammalta puolisolta. Tästä voidaan poiketa avioehtosopimuksella, jolla oikeus voidaan sulkea pois kokonaan tai osittain.

Hieman mutkia suoristaen avio-oikeus ja sen toteuttaminen avioliiton päättyessä tarkoittaa, että vähempivarainen puolisoista saa varakkaamman puolison omaisuutta määrän, joka tasaa varallisuustilanteen ja jonka suorittamisen jälkeen puolisoiden nettosäästö on yhtäläinen. Tätä aviovarallisuusoikeudellisen suhteen tasausmekanismia kutsutaan tasingoksi. Varakkaampi suorittaa tasinkoa vähempivaraiselle. Hahmottamisen helpottamiseksi kannattaa ajatella, ettei ole olemassa yhteistä omaisuutta tai yhteisiä velvoitteita – kummallakin puolisolla on ainoastaan omia varoja ja omia velkoja. Yhteisomisteinen omaisuus on ajatusmallissa esimerkiksi puoliomistusosuus yhteisenä kotina käytettyyn asuntoon, eikä asuntolainakaan ole yhteinen, vaan puoliosuus asuntolainasta. Näin saadaan kaksi (netto-)varallisuuspylvästä, joista korkeammasta valutetaan liiton päättyessä matalampaan määrä, jonka seurauksena molemmat pylväät ovat yhtä korkeat. Tämä on siis pääsääntö, josta on toki erilaisia poikkeuksia lesken tasinkoprivilegin tai kohtuullistamis-/hyvityssäännösten muodossa, mutta jätetään näiden poikkeuksien pohdinta tuonnemmaksi.

Hieman tylynä toteamuksena voidaan todeta, että liitto päättyy aina. Se päättyy joko eroon tai kuolemaan…mutta hieman tunnelmaa keventääksemme voimme lisätä, että rakkaus jatkaa eloaan ikuisesti…ei välttämättä erossa, mutta kuolemassa kumminkin. Mikäli avioliitto päättyy toisen puolison kuolemaan, on leskellä omistusoikeudestaan riippumatta oikeus pitää hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetty asunto. Avioleski voi myös periä puolisonsa, mikäli puolisolta ei jäänyt rintaperillisiä (lapset, lapsenlapset). Avopuoliso ei ole oikeutettu tasinkoon eikä hän saa hallintaoikeutta eikä hän peri puolisoaan.

Oikeuksien turvaaminen avoliitossa

Edellä on kuvattu avioliiton mekanismeja avio-oikeuden toteuttamiseksi, omaisuusmassojen tasaamiseksi ja lesken aseman turvaamiseksi. Edellä kerrottu on luonnollisesti suppea kuvaus avioliittosääntelyn normipohjasta ja reaalielämän toteutumisesta, mutta se kuitenkin osoittaa avioliiton tuovan omia erityispiirteitään puolisoiden oikeuksiin, mitä avoliitto ei tuo.

Mitä edellä kerrottu tarkoittaa avoliiton kannalta? Päällimmäiset huomiot ovat ne, ettei avoliiton päättyessä liiton osapuolia suojata eikä varoja jaeta kuten avioliitossa. Avoleski ei nauti aviolesken nauttimaa suojaa. Nuorienkin avopuolisoiden kannattaa uhrata ajatus sille, mitä tapahtuu liiton päättyessä. Näitä tilanteita silmällä pitäen on mahdollista laatia sopimuksia ja puolison oikeuden voi turvata myös testamentilla.

Ei ole oikeaa valintaa avioliiton ja avoliiton välillä – kukin miettii nämä lähtökohdistaan. Avoliitossa puolisoiden on kuitenkin huomioitava, ettei järjestelmä turvaa avopuolison oikeuksia sen paremmin erossa kuin kuolemantapauksessakaan. Avoliitossa näiden asioiden edessä pysähtyminen on tärkeää ja tarvittavat asiakirjat ja sopimukset tulee laatia myös tulevan varalle. Todetaan kuitenkin, että sopimuksista tärkein on aina se vaaleanpunaisen värinen.

Kirjoittaja on asianajaja, OTM, KTM Jukka Pasanen Asianajotoimisto Jurentialta.