Hallitusohjelmaan tehdyillä kirjauksilla Suomen julkinen talous vahvistuu tällä vaalikaudella selvästi ja myös työllisyyden odotetaan kohentuvan. Toimien ansiosta kokonaisveroaste ei kiristy, mikä on tärkeää työnteon kannustavuuden ja talouskasvun kannalta.
Suomen Ekonomien pääekonomisti Elias Erämajan mukaan kunnianhimon taso olisi verotuksen osalta kuitenkin voinut olla korkeampi:
– Suunta on oikea, mutta suuruusluokka jäi puolitiehen. Korkeasti koulutetun palkansaajan verotus ei oleellisesti kevene, kun kevennys painottuu jälleen pieni- ja keskituloisiin. Solidaarisuusveron raja nousee 150 000 euroon, mikä tasoittaa veroprogressiota, mutta kokonaisuutena ansiotuloverotuksen rakenne säilyy hyvin kireänä esimerkiksi Ruotsiin verrattuna. Positiivista on se, että jatkossa verotaulukoihin tehdään täydet indeksitarkastukset, Erämaja toteaa.
Hallitusohjelmaan tehdyillä kirjauksilla verotuksen painopistettä siirretään ansiotuloverotuksesta välillisiin veroihin ja haittaveroihin, mutta poliittista tahtoa verotuksen suurempaan rakennemuutokseen ei löytynyt.
– Polttoaineiden sijaan verokevennykset olisi tullut kohdistaa ansiotuloveroihin. Tässä suhteessa otettiin valitettavasti takapakkia, mutta tämä lienee poliittinen realiteetti, Erämaja jatkaa.
Menosopeutusten osalta kiitosta saavat työnteon kannustinloukkuja purkavat toimet. Samalla kun menoja sopeutetaan, myös työnteon kannustimet kasvavat, eli julkinen talous vahvistuu kahta kautta.
– Leikkausten painopiste on selvästi työllisyyttä lisäävissä toimissa, mikä on hyvä asia. Valitettavasti kotihoidon tuen leikkaukset jäivät työkalupakista pois, mikä on pettymys naisten työllisyyden ja työelämän tasa-arvon kannalta. Rohkeutta puuttui myös leikata yritystukia, jotka ovat monesti haitallisia terveen kilpailun ja talouskasvun kannalta. Kun sopeutustarve on näin merkittävä, olisi myös yritystuet pitänyt kammata suurennuslasin kanssa, Erämaja päättää.
Lisätietoja:
