Rajuiltakin vaikuttavien toimenpiteiden esittely on kuitenkin tarkoitettu vain päätöksenteon pohjaksi ja julkisen keskustelun tueksi ja sellaisina niitä tulee myös tarkastella. Väittely toimenpiteiden järkevyydestä ja vaikutuksista on käynnistynyt ja hyvä niin.
Suomen julkinen talous on kroonisesti alijäämäinen, eikä sitä voida selittää vain koronapandemian tai Venäjän hyökkäyssodan vaikutuksilla. Tulevana vaalikautena pelkästään valtiontalous on vuositasolla ilman uusia päätöksiä yli 10 miljardia euroa alijäämäinen. Nykyisessä korkoympäristössä velkaantuminen syö korkoa korolle -periaatteella yhä suuremman osan valtion budjettimenoista. Valtionlainojen keskimaturiteetin ollessa nykyisellään noin seitsemän vuotta, kasvavat pelkät vuotuiset korkomenot vuonna 2030 jo 7 miljardiin euroon (3,3 prosentin keskikorko-olettamalla ja 210 miljardin euron velkatasolla). Suuruusluokaltaan korkoihin menisi silloin jo tuplasti enemmän euroja kuin esimerkiksi korkeakoulutukseen ja tutkimukseen osoitetut määrärahat ovat tällä hetkellä (3,5 miljardia euroa).
Toimia tarvitaan nyt
Enää ei siis ole kyse vain pidemmän aikavälin kestävyysvajeongelmasta, vaan julkista taloutta tulee tasapainottaa akuutisti. Pelkästään talouskasvun ja työllisyyden varaan ei nykyisillä kasvuennusteilla voida laskea ja mahdolliset kasvupanostukset näkyisivät joka tapauksessa vasta pidemmällä aikavälillä. Ensi vaalikaudella on tärkeää toimeenpanna sellaisia rakenteellisia uudistuksia ja sopeutustoimia, joilla on mahdollisimman vähän kasvua hidastavia vaikutuksia tai jotka parhaassa tapauksessa jopa tukevat talouskasvua ja työllisyyttä.
Kokonaisveroaste on Suomessa jo nyt erittäin korkealla tasolla kansainvälisesti, joten veropuolella pelivaraa ei juuri ole.
Etenkin työnteon ja yritystoiminnan verotuksen kiristykset olisivat haitallisia toimia talouskasvulle ja työllisyydelle. Näistä lähtökohdista talouden tasapainottaminen veroja kiristämällä on poikkeuksellisen haastavaa. Heikentynyt ostovoima huomioiden tulee veropolitiikan toimien olla ostovoimaa ylläpitäviä tai sitä tukevia.
Painopiste ansiotuloverotuksesta välillisiin veroihin
Suhdanteista riippumatta verotuksen painopistettä on järkevää siirtää ansiotuloverotuksesta kulutus- ja haittaverojen suuntaan. Myös ministeriön verokartoituksessa lähdetään siitä, että verotuotot tulisi kerätä sieltä, missä ne haittaavat talouden toimeliaisuutta mahdollisimman vähän.
Esimerkiksi alennettujen arvonlisäverokantojen yhden prosenttiyksikön korotuksella kasvaisivat verotuotot noin 260 miljoonalla eurolla. Verokannat yhtenäistämällä verotuotot kasvaisivat noin 2,8 miljardilla eurolla. Kulutusverojen fiskaalinen vaikutus on siten merkittävä ja korotuksilla voitaisiin luoda liikkumatilaa myös työnverotuksen keventämiselle.
Työllisyyttä edistäviä rakennemuutoksia
Verotuksen ohella julkista taloutta voidaan vahvistaa menoja leikkaamalla tai työnteon kannusteita lisäämällä, ja parhaassa tapauksessa vaikutukset voivat syntyä yhtäaikaisesti. Hyvänä esimerkkinä kotihoidon tuki, jota leikkaamalla voidaan samalla vahvistaa naisten työllisyyttä ja ansioita.
Myös muiden sosiaaliturvaetuuksien kohdalla menoleikkaukset voivat olla samanaikaisesti työllisyyttä edistäviä. Nykyistä vastikkeellisempi ja velvoittavampi sosiaaliturva myös perusturvan osalta lisäisi työnteon kannusteita ja sitä kautta työn tarjontaa. Julkisen talouden tasapainon kannalta keskeiset rakenteelliset muutostarpeet liittyvätkin sosiaaliturvaetuuksiin, jotka kattavat julkisen talouden menoista yli kolmanneksen. Sosiaaliturvamaksuilla rahoitettavien etuuksien sopeuttaminen loisi samalla tilaa verotuksen kiristämiseen kokonaisveroastetta nostamatta.
Sopeutustarve on merkittävä
Urakka julkisen talouden vahvistamiseksi seuraavan kahden hallituskauden aikana on melkoinen. VM:n näkemyksen mukaan sopeutustarve on kuusi miljardia euroa heti ensi vaalikaudella. Toimia on löydettävissä, mutta tehtävien toimenpiteiden vaikutukset talouskasvuun ja työllisyyteen tulee ymmärtää riittävän hyvin ennen päätöksentekoa. Mahdollisia veromuutoksia on arvioitava myös veropolitiikan ennakoitavuuden näkökulmasta ja tasapainotuksen keskellä fokus on muistettava pitää myös pidemmän aikavälin kasvutavoitteissa ja tuottavuutta edistävissä toimenpiteissä.
Kiitos tässä vaiheessa valtiovarainministeriön virkamiehille hyvästä keskustelun avauksesta ja työkalupakista päätöksenteon tueksi!
