Tausta. Suomi on sitoutunut nostamaan TKI-menot neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2030 mennessä. Nyt osuus on noin 2,8 %.
Elinkeinopolitiikan erityisasiantuntija Ted Apter, Suomen Ekonomit: “Suomessa on puuttunut pitkäjänteisyyttä ja näkemyksellisyyttä.
Vuoden 2023 talousarviossakaan ei ole TKI-lisäystä kohti neljän prosentin tavoitteen saavuttamista. Emme siis vielä tiedä, kuinka sitoutuneita oikeasti olemme tavoitteisiin.”
Hyvinvointivaltio uhattuna. TKI-panostuksissa on kyse koko hyvinvointivaltion tulevaisuudesta, sanoo Apter. “Ilman panostuksia tutkimukseen ja kehitykseen meillä ei riitä rahat mm.
- eläkkeisiin
- vanhushuoltoon
- laadukkaaseen koulutukseen ja kasvatukseen.”
“Tässä on pitkälti kyse siitä, haluammeko olla Pohjoismaa jatkossakin. Pohjoismainen hyvinvointimalli vaatii rahaa. Väestörakenteemme vuoksi meidän on panostettava entistä enemmän pidemmän aikavälin kasvua tuottaviin asioihin.”
Kilpailu osaavasta työvoimasta. TKI-rahoitusta leikattiin merkittävästi 2010-luvulla, ja samalla Suomi putosi innovaatioihin satsaavien kärkimaiden joukosta. Tämä näkyy nyt mm. osaajapulana.
“Leikkausten vuoksi TKI-osaajia lähti ulkomaille, eikä heitä ole saatu houkuteltua takaisin. Me kilpailemme tulevina vuosikymmeninä osaavasta työvoimasta lähes kaikkien länsimaiden kanssa.”
Vaikeita päätöksiä. Panostukset tutkimukseen ja kehitykseen ovat harvalle suomalaiselle äänestäjälle ykkösprioriteetti, etenkin kun suuri määrä äänestäjistä on eläkeikäisiä.
“Päättäjillä on varmasti halu kuunnella äänestäjiä ja laittaa rahaa vaikkapa sote-menoihin, mutta on muistettava, että TKI-toiminta luo yhteiskunnalle pohjan.”
Artikkeli on julkaistu MustReadin edukuntavaaliuutiskirjeessä 17.1.2023.