Tapahtui eräällä työpaikallani: Uupumisen takia pois töistä jäänyt kollegani oli palannut takaisin sairauslomalta. Kun tiimi oli taas koolla täysilukuisena, tunnelma oli hieman tunnusteleva. Mitä tässä nyt sanoisi vai pitäisikö vain mennä arkisesti suoraan työasioihin?
Sitten esihenkilömme teki jotain merkittävää.
”Ihanaa, että saimme sinut takaisin. On minun vastuullani johtajana, että tällaista ei tapahdu enää”, hän sanoi.
Pomo otti suoraselkäisesti vastuun niistä ongelmista, jotka olivat työssä johtaneet tilanteen eskaloitumiseen. Hän ei vaatinut asiantuntijaa suojelemaan itse itseään tai huolehtimaan omin päin omasta työkuormastaan. Hän oli valmis ja halukas kehittymään johtajana.
Vilpitön halu toimia viisaasti näkyy kauas
Tarinan opetus: Esihenkilön kannattaa muistaa, että se, miten hoitaa yksittäistä uupumistapausta, ei vaikuta vain tähän kyseiseen tapaukseen. Se vaikuttaa kaikkiin niihin ihmisiin, jotka näkevät, miten asiaa hoidat.
Työuupumus on tietenkin aina monen asian summa. Edes täydellisellä esihenkilötyöllä ei varmasti voi sataprosenttisesti estää sitä, etteikö joku voisi päätyä uupumisriskitilanteeseen omassa elämässään.
Pomo voi silti vaikuttaa merkittävästi siihen, uuvutaanko työssä vai ei. Erityisesti nuorten työntekijöiden kohdalla on syytä olla erityisen tarkkana.
Työelämätaidot karttuvat vähitellen
Korkeakoulutetut liukuvat täysipäiväiseen työelämään usein harjoittelujen, kesätöiden ja osa-aikaisten pestien kautta. Yhtäkkiä sitä vain huomaa, että onkin kokopäivätyössä.
Uran alkuvaiheessa motivaatio on korkealla, ja ihminen janoaa päästä näyttämään taitonsa. Jäsentutkimuksistamme kertyneen datan mukaan juuri työelämään tulleilla on myös kovin itseluottamus sen suhteen, että kaikki menee hyvin eikä omalle kohdalle osu ongelmia.
Juuri työelämään tulleilla on myös kovin itseluottamus sen suhteen, että kaikki menee hyvin eikä omalle kohdalle osu ongelmia.
Oman näppituntumani perusteella kovin moni kolme-nelikymppinen on oppinut oman jaksamisensa rajat kantapään kautta etenkin kahdessa asiassa:
Ensinnäkin ameebamaisessa asiantuntijatyössä erityisesti työmäärän hallinta tuottaa haasteita. Mielestäni yksi johtajan olennaisimpia taitoja on osata konkreettisesti auttaa töiden priorisoinnissa.
Toinen kipukohta työpaikoilla ovat tunteet. Niitäkin pitää johtaa, vaikka olisi kuinka asiapentti. Pomon tehtävä on ratkaista ristiriitoja ja harmituksia – ei luoda niitä. Enpä tunne ketään, jonka mielestä se olisi erityisen helppoa homma, mutta ei johtaminen ole.
Pomo tarvitsee oppia ja tukea
On aika kova paikka olla vastuussa tiimiläistensä jaksamisesta. Ilman hyvinvoivaa ja jaksavaa henkilökuntaa ei kuitenkaan saavuteta tavoitteita, tehdä tulosta tai muuteta maailmaa.
Jokaisen esihenkilön pitäisi aktiivisesti kehittää omia työelämätaitojaan ja opiskella jaksamisen johtamista.
Ekonomien jäsenenä se on helppoa, koska olemme tänä syksynä tuottaneet erityisesti pomoille suunnattua sisältöä työyhteisön hyvinvointiin liittyen.
Suosittelen lämpimästi katsomaan tallenteen Esihenkilö työyhteisön jaksamisen johtajana. Lisäksi kannattaa tutustua Kriisistä ratkaisuun -sarjaan, joka sisältää kolme kuunneltavaa valmennusta erittäin hyödyllisistä teemoista. Valmennukset voi kuunnella esimerkiksi kävellessä tai työmatkalla.
Pomon pitää huolehtia tarkasti myös omasta jaksamisestaan. Tähän löydät työkaluja Heltin toteuttamasta virtuaalisesta hyvinvointivalmennuksesta, jonka voit tehdä omassa tahdissasi.
Hyvinvoiva työyhteisö voi syntyä sattumalta. Mutta ei kannata jäädä sattuman varaan.
Kirjoittaja toimii Suomen Ekonomien viestintä- ja markkinointitiimin esihenkilönä.
