Ukrainan sota puhututtaa monilla työpaikoilla. Työterveyslaitoksen johtavan asiantuntijan Barbara Bergbomin mukaan tämä on ymmärrettävää, sillä Ukrainan sota tulee meitä lähelle monella tapaa: tunnemme empatiaa kriisialueella olevia kohtaan ja saatamme olla huolissamme omasta ja läheistemme turvallisuudesta – osalla työntekijöistä on myös läheisiä kriisialueella.

Moni saattaa pohtia, mitä Ukrainan tilanne tarkoittaa Suomen ja laajemmin koko Euroopan näkökulmasta. Mitä uhkia ja seurauksia sota aiheuttaa turvallisuudelle ja taloudelle?

– Virinneestä Nato-keskustelusta näkee, kuinka syvästi asia on vaikuttanut ja vaikuttaa ihmisiin. Tilanne koskettaa kaikkia, mutta ihmiset reagoivat eri tavoin, Bergbom sanoo.

Koska jokainen kokee ja käsittelee asian omalla tavallaan, työpaikoille ei voi antaa yhtenäistä ohjeistusta, jonka mukaan kannattaisi toimia. Kriisin keskellä on kuitenkin syytä muistaa muutama perusperiaate, jotta jokainen saa kaipaamansa tuen ja tilan asian käsittelemiseksi.

1. Tunteet ovat inhimillisiä ja ohimeneviä

Ukrainan sota saattaa herättää monenlaisia tunteita, kuten ahdistusta, vihaa tai surua. Toiset reagoivat voimakkaasti, kun taas toiset pystyvät ohittamaan tunteensa työpaikalla tai he eivät koe tilannetta kovinkaan tunteellisesti.

– Oleellista on, että jokainen osaisi itse tunnistaa omat tunteensa. Mitä tunteita itsessä herää ja miten ne vaikuttavat omaan käyttäytymiseen? Jos tunteet ovat voimakkaita, ne voivat vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin ja töistä suoriutumiseen, Bergbom sanoo.

Bergbom kannustaa työntekijöitä ottamaan oman tilanteensa puheeksi esihenkilön kanssa, mikäli huomaa, että tunteet ovat pinnassa eikä esimerkiksi asiakkaiden kohtaaminen tunnu luontevalta. Esihenkilön kanssa voidaan pohtia, onnistuisiko työtehtävien uudelleenjärjestely määräajaksi.

2. Ammattiapu voi auttaa pahimman yli

Osalla työntekijöistä Ukrainan sota on ajatuksissa niin vahvasti, että heidän on vaikea keskittyä työntekoon. Työ voi lisäksi tuntua merkityksettömältä kriisin keskellä.

– On hyvä ymmärtää ja antaa tilaa sille, että työt eivät välttämättä suju normaalissa tahdissa, Bergbom sanoo.

Mikäli kriisitilanne vaikuttaa todella voimakkaasti työntekijän työkykyyn, hänet voi ohjata työterveyshuoltoon keskustelemaan asiasta ja hakemaan psykologista tukea.

– Monella työpaikalla on koronatilanteen aikana kehitetty matalan kynnyksen psykologista apua. Työnantajan on hyvä tiedottaa työntekijöille, miten psykologista tukea saa, jos sellaista on tarjolla.

3. Muiden tarpeita ja toiveita ei voi tietää kysymättä

Mikäli työntekijät keskustelevat keskenään aktiivisesti Ukrainan tilanteesta, esihenkilön voi olla hyvä kysyä, olisiko tarvetta yhteiselle keskustelulle. Bergbom kuitenkin painottaa, että kaikki työntekijät eivät halua keskustella Ukrainan tilanteesta, minkä vuoksi työpaikkojen ei automaattisesti kannata järjestää yhteisiä ja kaikille pakollisia keskustelutilaisuuksia.

– Kuunteleminen, ymmärtäminen ja toisen asemaan asettuminen ovat avainasemassa, jottei tee oletuksia muiden tunteista, tarpeista ja ajatuksista, Bergbom sanoo.

Esihenkilön onkin tärkeää olla kiinnostunut alaistensa ajatuksista ja voinnista sekä aidosti osoittaa, että niillä on merkitystä.

4. Jokaisella on oikeus poliittisiin mielipiteisiin

Suomessa on kymmeniä tuhansia venäläistaustaisia ja tuhansia ukrainalaistaustaisia työntekijöitä. Monelle kollegalle saattaa Bergbomin mielestä ihan ymmärrettävästikin tulla mieleen kysyä, mitä he ajattelevat Ukrainan sodasta. Hän kuitenkin kehottaa ennemmin kysymään vointia kuin mielipidettä.

– Voi olla rasittavaa ja kuormittavaa, jos joku koko ajan kysyy mielipidettä. ’Onko Putin oikeassa vai väärässä?’ on pahimpia kysymyksiä, joita toiselle voi tässä tilanteessa esittää. Kukaan ei varmasti halua olla mielipidekone, Bergbom sanoo. 

Hän muistuttaa, että jokaisella on oikeus omiin poliittisiin mielipiteisiinsä mutta niitä ei tarvitse tuoda julki työpaikalla.

5. Työnteko voi auttaa irtautumaan ahdistavista ajatuksista

Kriisitilanteessa ihmisen hallinnan tunne järkkyy. Maailma voi tuntua ennakoimattomalta ikään kuin mitä tahansa voisi tapahtua. Tilanne voi aiheuttaa konkreettisia pelonaiheita, kuten huolta sodan mahdollisesta laajenemista.

Bergbomin mukaan hallinnan tunteen vahvistaminen ja arkirutiineissa pitäytyminen ovat tärkeimpiä tekijöitä kriisitilanteesta selviämisen kannalta. Yksi keino voi olla työnteko, sillä se voi tarjota kaivatun tauon uutisten ja sosiaalisen median jatkuvasta seuraamisesta.

– Osa työntekijöistä pystyy hyvinkin keskittymään työntekoon ja haluaa unohtaa Ukrainan tapahtumat työpäivien ajaksi, Bergbom sanoo.

6. Kansallisuustausta ei saa vaikuttaa kohteluun

 – Kukaan ei ole äidinkielensä tai kansalaisuustaustansa perusteella vastuussa Ukrainan sodasta tai Venäjän toimista, Bergbom painottaa.

Kaikki työntekijät ovat yhdenvertaisia ja tasa-arvoisia, eikä ketään pidä kohdella eri tavalla taustan takia. Jos epäasiallista kohtelua, syrjintää tai häirintää kuitenkin esiintyy, siitä kannattaa ilmoittaa työpaikan käytäntöjen mukaisesti esimerkiksi esihenkilölle, luottamushenkilölle tai luottamusmiehelle.

Bergbomin mukaan työpaikoilla olisi hyvä olla selkeät linjaukset, kuinka epäasialliseen kohteluun puututaan. Työpaikan valmiiden toimintamallien noudattaminen toimii myös kriisitilanteessa.