Kauppatieteiden opiskelu on samanaikaisesti kivaa ja kamalaa, innostavaa ja lannistavaa sekä sujuvaa että takkuilevaa. Tai sitä se ainakin mulle oli. Vaikka ala ja sen kiemurat tuntuivat oikeilta heti pääsykoeluvusta asti, oli viiden vuoden taival täynnä sekä onnenkiljahduksia että tuskaisia kyyneleitä. Tässä nyt muina alani asiantuntijoina on kuitenkin todettava, etten vaihtaisi hetkeäkään pois. Siksi jaankin viisi parasta opiskeluvinkkiäni: näiltä päästiin fuksin itsevarmuudesta graduahdistuksen kautta vastavalmistuneen auvoiseen elämään.
1. Kirjastossa tuskaileminen on kivempaa seurassa
Saapuessani yliopistolle ensimmäisen kerran, en tuntenut sieltä ketään. Into tehdä uusia ystäviä olikin valtava, ja niin oli onneksi kaikilla muillakin. Kiitos ainejärjestömme, kavereiden tekeminen oli myös tehty erittäin helpoksi ja nopeasti löysinkin sen kaveriporukan, jonka kanssa kulutimme kirjaston penkkejä seuraavat viisi vuotta. Etsi siis ystäviä, joiden kanssa voit ensin juhlia pilkkuun asti ja sen jälkeen tuskailla kirjastossa deadlinejen kanssa. Sillä ei ole mitään väliä millä vuosikurssilla he ovat tai mikä pääaine heillä on – opiskelun tuska on nimittäin universaali kokemus, josta selviää parhaiten yhdessä.
2. Jos suoritat yhtenä vuonna 76 opintopistettä, voit suorittaa seuraavana 30
Totuus on, että vaikka yhden opintopisteen laajuudeksi on mitoitettu 27 tuntia aktiivista opiskelua, irtoaa osa opintopisteistä helpommin. Itse olen tyytyväisenä kävellyt johtamisen perusteiden tenttiin lukematta mitään, ja tuntia myöhemmin kävellyt ulos kirkkaan kolmosen kanssa. Silloin kun kurssit tuntuvat helpoilta, motivoivilta ja ne sopivat sun kalenteriisi, niin paahda menemään. Mutta silloin kun ryhmätyöt imevät viimeisetkin mehut, Excelin koodit ei tartu eikä teoriakatsauksen kirjoittamista pysty aloittamaan ahdistuksen takia, jätä kurssi kesken ja tee vähemmän. On tervettä tunnistaa omat rajansa, niin hyvässä kuin pahassakin.
3. Hanki itsellesi tekemistä koulun ohelle
Hallitukset, toimiryhmät, jaostot ja urheiluseurat tarjoavat kaikki tarvittavaa tuulettumista opintojen ääreltä. Toki kalenteri saattaa täyttyä erilaisista vastuuhommista ja vapaaehtoistehtävistä, mutta sentään saat muut ajateltavaa ja todennäköisesti muutaman uuden ystävänkin. Ehdin itse osallistua muutaman jaoston, paikallisen NESU-järjestön sekä ylioppilaskunnan edustajiston toimintaan, enkä vaihtaisi niitä pois. Vapaaehtoishommista sanotaan aina, ettei kaikkea opi luentosaleista ja nämä hommat ovat siksi tärkeitä. Itse komppaan ja jatkan sanomalla, että myös suurin osa hauskanpidosta tapahtuu luentosalin ulkopuolella – kannattaa kokeilla!
4. Älä pelkää puhua (opiskelu) ahdistuksestasi ääneen
Niin kauppiksessa kuin varmasti myös muilla aloilla, ihmisillä on kova tarve näyttää olevansa superihmisiä. Kursseista napsitaan nelosia ja vitosia, ryhmätyöesityksiä viilataan yöunien kustannuksella ja oman alan harkkapaikat ovat taskussa jo ennen toista opiskeluvuotta. Niin sanotulle tavalliselle opiskelijalle saattaakin helposti tulla kuva, että kaikille muille opiskelu on helpompaa ja minä tässä vain yksin tuskailen.
Näin se ei kuitenkaan ole: melkein 60% kauppisopiskelijoista on kokenut ahdistusta opintomenestyksestä. Itse olen aina saanut vertaistukea, kun olen avautunut jonkun kurssin, tehtävän tai proffan vaikeudesta. Vertaistuen lisäksi olen parhaimmillani saanut vanhemman vuosikurssin opiskelijalta apua, tärppejä tai valmiita jopa ryhmätöitä oman tekemisen tueksi. Vain puhumalla voidaan vähentää ahdistuksen stigmaa korkeakouluopinnoista – ja usko, sinä et todellakaan ole yksin fiiliksiesi kanssa.
5. Älä polta itseäsi loppuun gradun kanssa, sillä työelämä odottaa oven takana
Siinä kohtaa, kun kaikki muut opiskeluajan kurjuudet alkavat olla takanapäin, tulee se kaikista kamalin vastaan: gradu. Sekös se vasta kurkkua kuristaa – niin kuristi minunkin, mutta niin vain kahdeksan kuukauden työllä siitä selvittiin. Itselläni auttoi kavereiden kanssa tuskailu, muiden opintojen suorittaminen ennen kirjoitusurakkaa, osa-aikatöiden tekeminen kirjoittamisen ohella sekä ahdistuksestani ääneen puhuminen.
Konkreettisemmiksi vinkeiksi sanoisin omien deadlinejen asettamisen ja itsensä palkitsemisen ne saavutettua, sekä rehtien vapaapäivien pitämisen, jolloin tietokonetta ei avata. Pidä alusta asti listaa lähteistäsi ja niiden tärkeimmistä löydöksistä, ja niinä päivinä, kun kirjoittamisesta ei tule mitään, niin kirjoita asioita ylös vaikka ranskalaisilla viivoilla. Ehdit oikolukea ja muotoilla tuotoksesi myöhemmin, kun luet oman tekstisi läpi noin sata kertaa ennen palauttamista. Ja vaikka graduun jäisikin kirjoitusvirhe heti kolmanteen sanaan (kuten allekirjoittaneella kävi), niin onko sekään loppujen lopuksi niin vakavaa? Huononkin gradun palauttanutta kutsutaan maisteriksi.
Työelämä tarvitsee terveitä ekonomeja. Olemme vuosikausia pitäneet huolen siitä, että kauppatieteellinen koulutus on korkeatasoista – nyt haluamme pitää huolen siitä, että kauppatieteiden opiskelijat voivat hyvin. Vedä siis syvään henkeä, muista pitää hauskaa ja vetää omat rajasi – työelämään ei ole kenelläkään niin kiire, että sinne päästääkseen pitäisi polttaa itsensä loppuun.